Autumn and puppies

Gloomy days or not, normal life goes on and there are things to take care of and stuff to sort out. Autumn has arrived also to Munich. Next week weather forecasts are still showing temperatures around 20 degrees, but trees are changing their colors. It's been somewhat rainy as well, and I dug out the rain coats for my puppies.

As we are going to Finland in few weeks and I have to leave my puppies there for a long time, I also took them to the vet to get checked up and sort out the vaccinations. All is well, they are doing great but they both do need dental clean up around January. For Hirmu most likely there will be some tooth removal again. 

******

Synkkiä päiviä tai ei, normaali elämä jatkuu ja on asioita hoidettavana ja järjestettävänä. Syksy on saapunut myös Müncheniin. Ensi viikolla sääennusteet näyttävät vielä 20 asteen lämpötiloja, mutta lehdet vaihtavat jo väriään. On ollut myös jonkin verran sateista, ja kaivoin esiin ipanoiden sadetakit. 

Koska menemme Suomeen muutaman viikon päästä ja joudun jättämään ipanat pidemmäksi aikaa, kävimme myös eläinlääkärin pakeilla tarkastuskäynnillä ja varmistamassa rokotusten voimassaolot. Kaikki on hyvin, molemmat voivat hyvin, mutta molemmat tarvitsevat hampaiden puhdistuksen tammikuun tienoilla. Hirmulta luultavasti poistetaan jälleen hampaita. 

Gloomy days

I don't know if it's the time of the year or what, but I've been feeling very miserable the past couple of days. At work it has been few shitty days, and if I'd known all that I know now, I would have made very different decisions. Today is also the day when I wrote exactly one year ago in my blog the post about two becoming one. It's hard to read those updates, because even now, after all this time, the pain is too close, too easy to grab.

It's very difficult to explain what makes me feel this way. There are lot of things that are perfectly fine now and I'm very grateful of every single one of them. I mean, I'm healthy, I have food on my plate, I have a roof above my head, my puppies are doing great, I have a good job and lets not forget my toys. Yesterday I even went to the movies with a bunch of people. However, I haven't felt this lonely in a while. I'm dependent of the mercy of others in everything. I don't have my own friends here other than that one Finnish lady, so going to the movies with bunch of people who are all friends together just shows painfully how lonely I am here. They have their friends and their lives, and I'm just hoping they would take me in. I'm an outsider looking in, and it reminds me of the episode of Sex and The City where Carrie moved to Paris and she passed by one restaurant seeing group of friends laughing together and for a short moment she thought they were her friends.

I'm trying my hardest to learn the language, and now my teacher yells at me every time I try to speak English to her that I have to speak German. And that's good, it's the only way to learn (and honestly the teacher is awesome and I like her a lot), but just as I think I've learned something, like numbers, I go to a sushi place only to realize that the waitress has such a thick accent that I understand nothing. And again somebody has to help me out. When will I fit in? When will I have a life here? When will I be less of an outsider?

I know this will pass. It has passed before, it will pass again, and I have genuinely had very good days, and a lot of them. Patience is not one of my virtues, but I guess all I can now do is to wait it out.  I'm just so tired of trying my hardest in everything.

*****

En tiedä johtuuko se vuodenajasta vai mistä, mutta olen ollut todella alamaissa muutamat viimeiset päivät. Töissä on ollut melko paskamaista, ja jos olisin tiennyt kaiken mitä tiedän nyt, olisin tehnyt täysin erilaiset päätökset. Tänään tulee myös tasan vuosi siitä kun kirjoitin blogiini miten kahdesta tuli yksi. On vaikeaa lukea niitä päivityksiä, sillä edelleenkin, kaiken tämän ajan jälkeen, tuska on liian lähellä, liian helppo tavoittaa.

On vaikeaa selittää miksi minusta tuntuu tältä. On paljon asioita jotka ovat hyvin ja olen kiitollinen joka ikisestä niistä. Olen terve, minulla on ruokaa lautasella, pääni päällä on katto, ipanat voivat hyvin, minulla on hyvä työ eikä sovi unohtaa lelujani. Eilen menin jopa elokuviin muutamien tyyppien kanssa. En ole kuitenkaan tuntenut oloani näin yksinäiseksi taas aikoihin. Olen kaikessa riippuvainen muista ihmisistä. Minulla ei ole omia ystäviä täällä lukuunottamatta suomalaista naisystävääni, joten muutamien tyyppien kanssa elokuviin meno vain näyttää miten tuskallisen yksinäinen täällä olen. Näillä tyypeillä on omat ystävänsä ja omat elämänsä, ja voin vain toivoa että he kelpuuttavat minut joukkoonsa. Olen ulkopuolinen, ja se tuo mieleeni Sinkkuelämää -sarjan jakson jossa Carrie muutti Pariisiin ja erään ravintolan ohi kävellessään näki sisällä joukon naisia nauramassa yhdessä ja hetken aikaa Carrie luuli niitä ystävikseen.

Yritän todella kovasti oppia kielen, ja nyt opettajani huutaa minulle joka kerta kun yritän puhua englantia että minun pitää puhua saksaa. Ja se on hyvä, se on ainoa tapa oppia (ja oikeasti opettaja on ihan mahtava ja pidän hänestä kovasti), mutta juuri kun luulen että olen oppinut jotain, kuten numerot, menen sushiravintolaan vai huomatakseni että tarjoilijalla on niin paksu aksentti etten ymmärrä mitään. Ja jälleen joku joutuu auttamaan minua. Koska löydän paikkani? Koska saan tänne elämän? Koska minusta tulee vähemmän ulkopuolinen?

Tiedän että tämä menee ohi. On mennyt ennenkin, menee tälläkin kertaa, ja minulla on aidosti ollut oikein hyviä päiviä, ja paljon. Kärsivällisyys ei ole hyveitäni, mutta en kai voi tehdä juuri muuta kuin odottaa. Olen vain niin väsynyt yrittämään kaikessa niin kovasti.

Lashes and nails

On the weekend I went to get my eyelashes fixed. It was a different technician as I wasn't very happy with the end result of the previous technician. Luckily this second technician knew what she was doing and I will definitely go to her again. Now I have a hairdresser here and an eyelash technician. Perhaps my life will slowly settle.

No make-up other than my eyebrows. Just the eyelashes. I guess I don't really need any other make-up in the every day life.

It was also time for nail maintenance. I got finally my nail accessories package that I had been waiting for a month and a half. I got some chrome powders, or so I thought. It was time to go back to basics - silver and blue.

The powders are very rich in pigment, but hardly any chrome effect. I'm not very pleased, but the colors itself are very nice and I do like the end result. Blue for Miss Blue. 

*****

Viikonloppuna minulla oli ripsihuolto. Kyseessä oli eri teknikko kuin edellisellä kerralla sillä en ollut lopputulokseen kovin tyytyväinen. Onneksi tämä teknikko tiesi mitä teki ja aion ehdottomasti jatkossakin käydä hänen luonaan. Nyt minulla on täällä kampaaja ja ripsiteknikko. Ehkäpä elämäni tästä hitaasti asettuu. 

Ei muuta meikkiä kuin kulmakarvat. Vain ripset. En taida juuri tarvita meikkiä arkielämässä.

Oli myös aika tehdä uudet kynnet. Sain vihdoin kynsitarvikepakettini jota olin odottanut puolitoista kuukautta. Sain kromijauheita, tai niin luulin. Oli aika palata takaisin juurille - sinistä ja hopeaa.

Jauheet ovat hyvin runsaspigmenttisiä, mutta ei niissä juuri kromiefektiä ole. En ole kovin tyytyväinen, mutta värit itsessään ovat kauniit ja pidän lopputuloksesta. Sinistä neiti Siniselle.

Kaiserschmarrn

I have found a dessert here that I like a lot. I do sometimes have it as lunch too, but it is the sweet pancake-ish thingy that I can't really describe any better. On Sunday it was a sunny day, and we went to this one restaurant that is supposed to have the best kaiserschmarrn in the area. I have to say, it was pretty good. And had completely different texture than the one I sometimes have for lunch. As I was being told, this is due that some places use readymade dough whereas the real kaiserschmarrn is being made from scratch. This version was definitely made from scratch and it came with prune thingy. It was very good, and it was very sweet and it was VERY filling.

*****

Olen löytänyt täällä jälkiruuan josta pidän kovasti. Joskus syön sitä lounaana, mutta kyseessä on siis makea pannukakun kaltainen systeemi jota en todella osaa paremmin kuvata. Sunnuntaina oli aurinkoinen päivä, ja menimme erääseen ravintolaan jolla pitäisi kuulemma olla paras kaiserschmarrn  alueella. On myönnettävä, se oli aika hyvää. Ja siinä oli ihan erilainen tekstuuri kuin siinä mitä syön toisinaan lounaaksi. Kuten minulle kerrottiin, tämä johtuu siitä että jotkut paikat käyttävät valmistaikinaa vaikka aito kaisershmarrn tehdään alusta loppuun itse. Tämä versio oli ehdottomasti tehty alusta loppuun itse ja se tuli luumusysteemin kera. Se oli erittäin hyvää, erittäin makeaa ja ERITTÄIN täyttävää. 

Sceneries

Over the weekend it was very nice weather so I took my Furioza and went exploring. I did have a goal too: I had agreed to meet my ex in one of the smaller surrounding cities. I had a hard time finding there as some of the roads were closed due to construction work and Google wasn't really on top of things. I did find it after all, and I have to say it was really nice to see him after all this time. Naturally I took some tourist pictures.

We stopped at one abandoned church while driving to a different city, and he did take some new pics of me too. The church was awesome!!

Despite the hardships I can genuinely say that I am absolutely in love with the sceneries here. It's so crazy to think that I live here, among these places, and I can go and see them any time I want. 

And Furioza? She is fine little beast. She is fast, she is quick, she is silent and she is thirsty as it only befits. She has a little spoiler in the back and when I'm doing over 120, it rises up automatically. Cute <3

*****

Viikonloppuna oli kaunis sää, joten otin Furiozani ja lähdimme tutkimusretkelle. Minulla oli myös tähtäin: olin sopinut tapaavani exäni yhdessä pienemmistä ympärillä olevista kaupungeista. Minulla oli vaikeuksia löytää sinne sillä osa teistä oli suljettu rakennustöiden takia eikä Google ollut ihan ajan tasalla. Lopulta löysin perille, ja on sanottava että olipa mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Luonnollisesti otin myös turistikuvia.

Pysähdyimme matkalla toiseen kaupunkiin eräässä hylätyssä kirkossa, ja hän otti minusta muutamia uusia kuvia. Kirkko oli ihan mahtava!!

Huolimatta kaikista vaikeuksista joita minulla on täällä ollut, voin aidosti sanoa rakastavani maisemia täällä. On ihan hullua ajatella että asun täällä, näiden paikkojen keskellä, ja voin ottaa ja lähteä katsomaan niitä koska vain haluan.

Ja Furioza? Hän on mainio pieni peto. Hän on nopea, hän on ripeä, hän on hiljainen ja hän on janoinen kuten kuuluukin. Hänellä on pieni takaspoileri joka nousee automaattisesti esiin kun ajan yli 120. Söpöä <3

Dangerous hobby

This is what happens when you have dangerous hobbies.

And what exactly happened? Brutale happened. To be exact, her clutch happened. As I might've told, Brutale's clutch handle was very stiff and in the end it also turned out to be badly bent. It was fixed, but my wrist got really sore. After the last longer ride my hand was not only sore, but as a new symptom three last fingers of my hand got numb. I went to a doctor, but he said there isn't anything he can do for me as he suspects there is something wrong with the nerve and he sent me to a specialist. The specialist turned out to be a neurologist and I saw her on Monday. End result: there is a damaged nerve in my hand and I have to wear this damn support for ONE FULL MONTH. Naturally I shouldn't be biking either during this month. I almost wish I would've had an accident. That would gain me some respect. This is just pathetic. In Finnish I have a word for it: rutku.

*****

Näin käy kun on vaarallisia harrastuksia.

Ja mitä tarkalleen ottaen tapahtui? Brutale tapahtui. Täsmällisesti sanottuna kytkin tapahtui. Kuten olen ehkä kertonut, Brutalen kytkin oli todella jäykkä ja loppujen lopuksi selvisi että se oli myös pahasti vääntynyt. Se korjattiin, mutta ranteeni ehti kipeytyä pahasti. Viimeisimmän pidemmän ajolenkin jälkeen käteni ei ollut ainoastaan kipeä, vaan uutena oireena kolme sormea muuttuivat tunnottomiksi. Menin lääkärille, mutta hän sanoi ettei pysty tekemään mitään sillä epäili hermossa olevan jotain vikana ja lähetti minut spesialistille. Spesialisti paljastui neurologiksi ja tapasin hänet maanantaina. Lopputulos: kädessäni on vahingoittunut hermo ja joudun pitämään tätä hiton tukea KOKONAISEN KUUKAUDEN. Luonnollisestikaan en saisi myöskään mopoilla tämän kuukauden aikana. Melkein toivon että olisin joutunut onnettomuuteen. Tämä toisi mukanaan edes vähän kunnioitusta. Tämä on vain säälittävää. Suomeksi minulla on tähän sana: rutku.

Textilmarkt

As Furioza was demanding to be out on the roads, I took her on Saturday to Benediktbeuern. There was textilmarkt that I had gotten a hint of from my German teacher.

There were lot of artisans and people.

It was a monastery located in the middle of the mountains. Very beautiful!!

*****

Koska Furioza vaati päästä ajoon, vein hänet lauantaina Benediktbeuerniin. Siellä oli käsityömarkkinat joista olin saanut vinkin saksan opettajaltani.

Siellä oli paljon artisaaneja ja ihmisiä.

Paikka oli luostari keskellä vuoria. Erittäin kaunista!!