Studies, door signs and traveling

I have started my German lessons. I have a great private teacher and I go to her twice a week, 90min per session. She is confident that there is hope for me although my colleagues laugh at me as they think my pronunciation makes already aggressive sounding German even more aggressive :D I'm guessing the grammar will not be the problem as my teacher is very good, but for sure I will have problems with remembering all the words. Good thing is that I'm surrounded by this language, so maybe I'll learn bits and pieces.

Although I do feel like I'm 7 years old again and back to the first grade. Next time we will go through the alphabet. Exiting :D She did give me a tons of homework as well! 

And I consider this the final official sign that I'm staying and living here. May I present: the sign by the door. 

Today I'm packing my bags and flying to Finland. It's a short trip, only three full days, but it's fully packed. Apologies to those I don't have time to see, maybe next time. I have to handle my final relocation, and that has proven to be very time consuming. I will see my godsons, have a get-together with bunch of my friends, get lash extensions (priorities!!), go to the movies... All sorts of cool stuff and for the very first time I'm not pissed off about coming back to Finland! I guess it's because the in-between life has finally ended, my home is not in Finland anymore and I'm happier and more content than in ages. See you ladies on the other side, and more blog updates will follow after I've returned to Germany. 

*****

Olen aloittanut saksan tuntini. Minulla on mahtava yksityisopettaja ja käyn hänen luonaan kahdesti viikossa, 90 minuuttia per sessio. Hän on luottavainen sen suhteen että minulla on toivoa, vaikka kollegani nauravatkin lausumiselleni sillä heidän mielestään muutenkin aggressiivinen saksa kuulostaa vielä aggressiivisemmalta kun lausun :D En usko että kielioppi on ylivoimaista oppia sillä opettajani on todella hyvä, mutta takuulla ongelmia tulee siinä että miten muistan sanat. Hyvä puoli on se, että olen tämän kielen ympäröimä, joten ehkä opin palasia sieltä täältä. 

Tunnen oloni jälleen seitsemänvuotiaaksi ja takaisin ensimmäiselle luokalle. Seuraavalla kerralla käymme läpi aakkosia. Jännittävää :D Sain myös valtavan määrän kotiläksyjä! 

Ja tämä on viimeinen virallinen merkki siitä että jään tänne ja asun täällä. Saanko esitellä: nimikyltti ovikellon vieressä. 

Tänään pakkaan laukkuni ja lennän Suomeen. Reissu on jälleen lyhyt, vain kolme täyttä päivää, mutta ne ovat täyteen pakattu. Anteeksipyynnöt niille joita ei ole aikaa nähdä, ehkä sitten ensi kerralla. Järjestän lopullisen muuttoni, ja se on osoittautunut todella aikaa vieväksi. Näen kummipoikiani, tapaan ystäviäni, otan ripsenpidennykset (prioriteetit!!), käyn elokuvissa... Kaikkea hauskaa ja ensimmäistä kertaa minua ei ahdista tai vituta tulla Suomeen! Syy tähän lienee se, että väliaikainen elämä on vihdoin päättynyt, ja kotini ei ole enää Suomessa ja olen onnellisempi ja tyytyväisempi kuin aikoihin. Nähdään tytöt toisella puolella, ja lisää blogipäivityksiä seuraa kun olen taas palannut takaisin Saksaan.