Did come back empty handed? No we did not. The arts and crafts store was just as big as before. It was even better organized and maintained, and when I arrived to my favourite yarn section, I think I hear a vein popping in my head. There was several new color combinations to it, and all I could think of was "that'll be a shawl! And that'll be a shawl! And so shall that be a shawl!". You got the idea, right? And this is what I came back with:
In addition to that I also found some cool chains and other material for my next project (jacket made of bits and pieces of different fabrics). After the hoarding we went to the mall, but from there we did come back empty handed. Not with empty bellies though as we enjoyed some waffles!
Rest of the Finland was what it usually is: driving here and there, visiting friends, doing the absolutely necessary shopping (like pastilles for dry cough that you can't get from Germany and that are the life savior whenever I get a small or bigger flu) and of course eating certain foods that I crave whenever I'm visiting home. Like Hesburger!
Obviously one very big thing on my shopping list always is salmiakki - licorice. It's my thing, it always has been my thing, but living abroad forces me to drag ridiculous amounts of it with me. Luckily there are plenty of places where to refill my bags.
In the end I wanted to share how awesome my favourite shopping mall in Helsinki has become. I've visited the place probably the last 20+ years, as long as I lived in Helsinki I popped in there. After I bought my first car, it was even easier. They have added parts in the mall, made it bigger here and there, and during the past few years they had spent considerable amount of time and money to give it a facelift. During this facelift they also added a proper movie theater with IMAX right in the middle of the thing! Super cool and for a moment I almost thought I was in Canada or US. Well done. Here in Germany one of the things I miss most is proper movie theaters. They do have them here too, but since everything is dubbed in German, which is simply incomprehensible to me, I go to see only the original versions. The sad part is that they are always shoved into the smallest theaters possible and I never get to see movies from a proper screen. Not like I'm used to.
And then it was time to head home! My bags were full - luggage very full and back bag even fuller if possible. It was very good to visit, but it was good to go back home. That is what Germany is. I might never learn to really like this country or the people, and I probably will always see Munich in a different light than others, but my life is here now. My home is here now. My man is here, my puppies are here, and after a long time I feel I'm myself again. Really myself. It's a good feeling.
*****
Kuten kirjoitin, vierailuni aikana kävin myös Tallinnassa! Silloin kun vielä asuin Suomessa, oli meillä ystäväni kanssa perinne. Perinne oli että kävimme Tallinnassa ainakin kerran vuodessa, yleensä kahdesti, käydäksemme valtavassa askartelutarvikeliikkeessä, kangasliikkeessä ja ostoskeskuksessa. Kyseessä oli aina ajan viettäminen yhdessä ja tarvikkeiden hamstraus. Ei sillä että hamstraamiselle olisi ollut mitään varsinaista tarvetta... Sen jälkeen kun muutin Saksaan olemme käyneet Tallinnassa vain kerran, ja tällä kertaa varmistin että meillä olisi aikaa elvyttää perinteemme ystäväni kanssa. Niinpä lähdimme matkaan!
Tulimmeko takaisin tyhjin käsin? Emme tulleet. Askartelutarvikeliike oli aivan yhtä iso kuin ennenkin. Se oli vieläkin paremmin järjestetty ja hoidettu, ja kun pääsin lempilankaosastolleni, luulen että kuulin miten päässäni poksahti suoni. Hyllyssä oli useita uusi väriyhdistelmiä, ja pystyin vain ajattelemaan "tästä tulee huivi! Ja tästä tulee huivi! Ja niin tästäkin tulee huivi!". Käsität varmasti, vai mitä? Ja näiden kanssa tulin takaisin:
Sen lisäksi löysin hienoja ketjuja ja muita materiaaleja seuraavaa projektiani varten (takki joka tehdään erilaisista kangastilkuista). Hamstraamisen jälkeen menimme ostarille, mutta sieltä tulimme takaisin tyhjin käsin. Mutta onneksi emme kuitenkaan tyhjin vatsoin sillä söimme vohvelit!
Loppuaika Suomessa oli sitä mitä se yleensäkin on: sinne tänne ajelemista, ystävien tapaamista, välttämättömyyksien ostamista (kuten kuivaan yskään tarkoitettujen pastillien hankkimista joita ei Saksasta saa ja jotka ovat pelastus joka kerta kun sairastan pienen tai isommankin flunssan) ja tietenkin tiettyjen ruokien syömistä joita himoitsen joka kerta Suomessa ollessani. Kuten Hesburgeria!
Luonnollisesti yksi erittäin iso asia ostoslistallani on aina salmiakki. Se on minun juttuni, on aina ollut minun juttuni, mutta ulkomailla eläminen pakottaa minut raahaamaan naurettavat määrät sitä mukanani. Onneksi paikkoja, joissa voin kassini täyttää, on useita.
Lopuksi haluan jakaa kuinka hienoksi lempiostarini Helsingissä on remontoitu. Olen käynyt ko. paikassa varmaankin viimeiset 20+ vuotta, niin kauan kuin asuin Helsingissä piipahtelin siellä. Sen jälkeen kun ostin ensimmäisen autoni, se oli vieläkin helpompaa. Ostariin on lisätty aikojen saatossa osia, sitä on suurennettu sieltä täältä, ja muutaman viime vuoden aikana ostariin on sijoitettu runsaasti aikaa ja rahaa ison kasvojenkohotuksen muodossa. Tämän kasvojenkohotuksen aikana sinne lisättiin myös kunnon leffateatteri! Ihan mahtavaa ja hetken aikaa melkein luulinkin että olin Kanadassa tai Jenkeissä. Hyvin tehty. Täällä Saksassa yksi asia joita kaipaan eniten on kunnon leffateatterit. Toki niitäkin täällä on, mutta koska kaikki dubataan saksaksi, mikä on minusta yksinkertaisesti käsittämätöntä, käyn katsomassa vain versioita vain alkuperäiskielellä. Surullista on se, että originaaliversiot laitetaan aina pienimpiin saleihin enkä koskaan näe elokuvia kunnon kankailta. En niin kuin olen tottunut.
Ja sitten olikin aika suunnata kotiin! Laukkuni olivat täynnä - matkalaukku todella täynnä ja reppu sitäkin enemmän täynnä jos mahdollista. Oli hyvä käydä vierailulla, mutta oli hyvä palata kotiin. Sillä sitä Saksa on. En ehkä koskaan opi todella tykkäämään tästä maasta tai ihmisistä täällä, ja luultavasti aina näen Münchenin eri valossa kuin muut, mutta elämäni on nyt täällä. Kotini on nyt täällä. Mieheni on täällä, ipanat ovat täällä, ja pitkästä aikaa tunnen itseni jälleen omaksi itsekseni. Oikeasti itsekseni. Se on hyvä tunne.
No comments:
Post a Comment