Pink marshmallow cloud

Once more I'm in the middle of a storm. 

This time, however, it is something entirely different. It's a storm of feelings, of hormones, of giggling, of hugs, of kisses. It's a pink marshmallow cloud that makes me float. 

I've said it many times that life has a way of surprising you in the moments you would least expect it. So it did this time too, and it threw a new relationship into my life suddenly and unexpectedly. When I wrote the very dark blog post, he reached out to me, and we started talking. It was just friends in the beginning, but after my birthday dinner it started to develop into something else. 

I was dreading this Christmas as I chose to spend it here in Munich. I knew it would be shitty Christmas, but in a way I had made my peace with it. I had a plan of watching a lot of Netflix and making myself a new winter coat. However, I ended up spending my Christmas with him, and it turned out to be one of the best ones ever. We have been cuddling, talking, cooking and just enjoying the company of each other. Tomorrow we will hop onto car and we will go on a roadtrip to Italy. We will head to Lake Garda, then to Verona and we will spend the New Year's Eve in Venice. 

Yesterday it was Christmas Eve. We had some champagne and we ate very, very well to celebrate it. 

We had agreed that since this whole thing started so recently, we would not exchange Christmas presents. However, he did get me something. And not just me, but us. He got us tickets to Billy Idol concert in the summer. He didn't get the tickets just because he knows how much I like Billy Idol, but because he wanted to tell me that he will be around, and he wants to plan for the future. 

I like this pink marshmallow cloud, and I have deserved every single piece of it.  

******

Jälleen kerran olen myrskyn keskellä.

Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin jotain ihan erilaista. Kyseessä on tunteiden, hormonien, kikatuksen, halien, suudelmien myrsky. Se on vaaleanpunainen vaahtokarkkipilvi joka saa minut leijumaan. 

Olen sanonut monesti että elämällä on tapana yllättää juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Niin tapahtui myös tällä kertaa, ja se heitti elämääni uuden ihmissuhteen täysin yllättäen ja odottamatta. Kun kirjoitin erittäin synkän blogipostaukseni, hän lähetti minulle viestin ja rupesimme juttelemaan. Alussa olimme vain ystäviä, mutta synttäri-illalliseni jälkeen se alkoi kehittymään ihan johonkin muuhun. 

Pelkäsin tätä Joulua kun päätin jäädä Müncheniin. Tiesin että tästä tulisi aika paskamainen Joulu, mutta eräällä tavalla olin tehnyt rauhan sen kanssa. Minulla oli suunnitelma katsoa paljon Netflixiä ja ommella itselleni uusi talvitakki. Päädyin kuitenkin viettämään Joulun hänen kanssaan, ja siitä on tullut yksi parhaista Jouluista ikinä. Olemme halineet, puhuneet, kokanneet ja vain nauttineet toistemme seurasta. Huomenna hyppäämme autoon ja lähdemme roadtripille Italiaan. Menemme Garda-järvelle, sieltä Veronaan ja Uuden Vuoden vietämme Venetsiassa. 

Eilen oli Jouluaatto. Joimme shamppanjaa ja söimme erittäin, erittäin hyvin juhlistaaksemme sitä.

Olimme sopineet että koska tämä suhde alkoi niin hiljattain, emme vaihtaisi joululahjoja. Hän kuitenkin hankki minulle jotain. Eikä vain minulle, vaan meille. Hän osti meille liput Billy Idolin konserttiin kesällä. Hän ei ostanut lippuja vain siksi koska hän tietää kuinka kovasti pidän Billy Idolista, vaan siksi että hän halusi kertoa minulle että hän aikoo olla kuvioissa mukana, ja hän haluaa suunnitella tulevaisuutta. 

Pidän tästä vaaleanpunaisesta vaahtokarkkipilvestä, ja olen ansainnut jokaikisen palasen siitä. 

Last days of the year

As the year is nearing its end, the last days have been hectic. As usual, at work the whole world had to be re-built during the last two days. Of course I built it because that's what I do, but it did screw up my schedules completely. So yesterday I spent the day making myself new nails. Colors came from Christmas - the very first red nails ever! The red pigment was a bitch to handle, and it's still stuck in the skin making my fingers looking like they're bleeding. Otherwise I'm very fond of the end result.

As the year is nearing its end, also the production I've been working with is nearing its end. I won't be finishing it completely for few months still, but it is winding down a lot for me. Hence we had our last team lunch.

Christmas Eve is perfect day for movies, and of course I had to see the latest Star Wars. It was way too long and my arse was completely numb once it was finally over. There was no arc of drama really, and at points it was just unbearably stupid. I assume you guessed already whether I liked it or not? No I did not. 

******

Vuoden lähestyessä loppuaan on viimeiset päivät olleet kovin kiireisiä. Kuten yleensä, töissä koko maailma piti rakentaa uudelleen viimeisten kahden päivän aikana. Tottakai rakensin sen, mutta se sotki aikatauluni perusteellisesti. Käytin siis päivän tehden itselleni uudet kynnet. Värit tulivat joulusta - ihka ensimmäiset punaiset kynnet! Punainen pigmentti oli murhaa käsitellä, ja se on edelleen jämähtänyt ihoon niin että sormeni näyttävät vuotavan verta. Muuten olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen.

Kun vuosi lähestyy loppuaan, myös tuotanto jonka parissa olen työskennellyt lähestyy loppuaan. En ole valmis sen kanssa vielä muutamaan kuukauteen, mutta työ sen parissa vähenee merkittävästi. Siksi meillä oli viimeinen tiimilounas.

Jouluaatto on täydellinen päivä elokuville, ja tottakai halusin käydä katsomassa uusimman Star Warsin. Se oli aivan liian pitkä ja takamukseni oli täysin puutunut kun se oli lopulta ohi. Elokuvassa ei ollut juuri draaman kaarta, ja paikoin se oli käsittämättömän typerä. Oletan että arvasitte jo pidinkö elokuvasta. En juuri.

Doggies and Glühwein

Over the weekend I got some desperately needed doggy therapy! I had the honor to dogsit a friend's dog. She is a happy Jack Russel's terrier, and we had fun! She is always happy to come along, so we went running together. Even though she was with me for the very first time for the night, she was still relaxed and dozed off at the couch.

On Monday evening we went for Glühwein with some colleagues from work. I haven't been doing these kind of things too often, but now that I'm here to stay, it's good to socialize a bit. It was freezing, and I again almost froze my ass off, but it was still fun!

******

Viikonloppuna sain kipeästi kaivattua koiraterapiaa! Sain kunnian vahtia ystäväni koiraa. Kyseessä on iloinen jackrusselin terrieri, ja meillä oli hauskaa! Hän on aina innoissaan päästessään mukaan, joten menimme yhdessä juoksemaan. Vaikka hän olikin ensimmäistä kertaa yötä luonani, hän oli silti rentona ja torkahteli sohvalla. 

Maanantai-iltana menimme Glühweinille muutaman työkaverin kanssa. En ole juurikaan osallistunut tämmöisiin juttuihin, mutta nyt kun olen täällä jäädäkseni, on ihan hyvä sosialisoida vähäsen. Oli jäätävää, ja melkein taas jäädyin pystyyn, mutta se oli silti hauskaa! 

Progress

When visiting Tollwood, I didn't get home empty handed. Look at these unique beauties that came home with me!

And so came the day that I'm changing to a new set of books in my German studies. A1.1 is done, and tomorrow we will start with A1.2. I don't know whether I should be excited or worried - this means that I'm actually expected to already have learnt something.

And I made a big decision. When I visited my therapist for the first time, she said to me after hearing everything that I seem to have a high tolerance of bullshit. I have to admit that she is right. Whether that is a good thing or a bad thing can be negotiated. However, that notion did made me think, and the decision is: no more bullshit. No more crappy relationships, no more crappy apartments. I need only the best, and I deserve only the best. That means I joined the overheated apartment business in Munich, and I am now searching for a new home. I have demands, and I will not settle for bullshit anymore. It will take time to find something that will not only meet my demands but also my puppies and my lack of German language will be tolerated. I did have my very first apartment viewing this week. I'm sure I will not get that place as there are so many applicants, but it was a good first try, and it does meet all my demands.

Look! It even has a bathroom with door! And proper, functioning shower! And a kitchen that you can use! It also has a yard of its own. So, there are places around that are fitting, and in time one of them will be mine. 

******

Kun kävin Tollwoodissa, en tullut kotiin tyhjin käsin. Katsokaa näitä uniikkeja kaunottaria jotka tulivat kotiin kanssani!

Ja niin koitti päivä jolloin vaihdan uusiin kirjoihin saksan opinnoissani. A1.1 on käyty läpi, ja huomenna siirrymme A1.2. En tiedä pitäisikö minun olla innoissani vai huolissani - tämä tarkoittaa että minun oikeasti oletetaan jo oppineen jotain.

Ja tein ison päätöksen. Kun kävin terapeutillani ensimmäisen kerran, hän sanoi minulle kuultuaan kaikesta että minulla on korkea paskan sietokyky. Minun on myönnettävä että hän on oikeassa. Se, onko se hyvä vai huono asia, on eri asia. Joka tapauksessa huomio sai minut ajattelemaan, ja päätös on: ei enää paskaa. Ei enää paskoja parisuhteita, ei enää paskoja asuntoja. Tarvitsen ainoastaan parasta, ja ansaitsen ainoastaan parasta. Tämä tarkoittaa että liityin Münchenin ylikuumentuneille asuntomarkkinoille ja etsin itselleni uutta kotia. Minulla on vaatimuksia, enkä aio tyytyä enää paskaan. Siihen menee varmasti aikaa jotta löydän jotain joka ei ainoastaan täytä vaatimuksiani vaan jossa myös ipanat ja saksan kielen taitoni puute hyväksytään. Minulla oli ensimmäinen asuntonäyttö tällä viikolla. Olen varma etten saa asuntoa sillä hakijoita on tusinoittain, mutta se oli hyvä ensimmäinen yritys ja se täytti kaikki vaatimukseni.

Katsokaa! Kylpyhuoneessa on jopa ovi! Ja oikea, toimiva suihku! Ja keittiö jota voi käyttää! Ja oma pieni piha. Täällä on siis sopivia paikkoja, ja ajallaan jokin niistä on minun.

Birthdays, Tollwood and Christmas Markets

On Friday I went to a birthday dinner with a friend. As I haven't done anything in this wretched city, it was amazing to notice that there actually are nice places to go to. The place was cool, food was good and plenty. We drank ridiculous amount of bubbly drinks, and I think I'm still dealing with the aftermath :D I don't have hangover as such, but I can still feel the bubbles in my bones :D

On Saturday I met fellow expats for the very first time, and I enjoyed their company tremendously. They are also bikers, so when the spring comes, we will go riding together. How awesome, right?! They are a bunch of very active people, and I hope I get to know this city a bit better with them. We met at Tollwood, and went to an Irish pub afterwards (where I of course hadn't been before). I felt the bubbly drinks still heavily, so I took only a little of glühwein and white wine, but it was a great evening! 

But there is still more to this weekend! On Sunday I met with my Finnish friend and went to Tollwood again. This time to do some shopping as I enjoy the arts and crafts. 

I got some pictures from Finland of my puppies. They are doing great, and I miss them dearly. I'm going to get them home in the middle of January, and after that I will never let them go again. 

******

Perjantaina menin synttäri-illalliselle ystävän kanssa. Koska en ole tehnyt mitään tässä kirotussa kaupungissa, oli mieletöntä huomata että täällähän on oikeasti kivoja paikkoja mihin mennä. Paikka oli jees, ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Joimme naurettavat määrät kuplivaa, ja minusta tuntuu että maksan vieläkin hintaa siitä :D Minulla ei ole krapulaa sellaisenaan, mutta tunnen silti edelleen kuplat luissani :D

Lauantaina tapasin muutamia expatteja ensimmäistä kertaa, ja minulla oli todella hauskaa. He ovat myös mopoilijoita, joten kun kevät koittaa, menemme ajelemaan yhdessä. Kuinka mahtaa, vai mitä?! He ovat joukko erittäin aktiivisia ihmisiä, ja toivon että heidän kanssaan opin tuntemaan kaupunkia vähän paremmin. Tapasimme Tollwoodissa, ja menimme irlantilaiseen pubiin jälkeenpäin (jossa en tietenkään ollut koskaan aiemmin käynyt). Tunsin kuplivat juomat silti edelleen vahvasti, joten otin vain vähän glühweiniä ja valkoviiniä, mutta ilta oli todella hauska!

Mutta ei tämä tähän pääty! Sunnuntaina tapasin suomalaisen ystäväni ja menimme jälkeen Tollwoodiin. Tällä kertaa tosin vain ostoksille sillä tykkään käsitöistä. 

Sain myös kuvia Suomesta ipanoistani. Niillä on kaikki hyvin, ja minä ikävöin niitä kovasti. Olen menossa hakemaan heidät kotiin tammikuun puolessa välissä, ja sen jälkeen en päästä niistä ikinä enää irti.  

Happy birthday!

Happy birthday to me! Today is my 41st birthday. As only is fitting, I ordered myself a birthday present. New pair of shoes, since poor me doesn't have any. Look at these beauties <3

They have a cage in the heel of the shoe, and there is even a tiny bird in that cage. The shoes do weigh a ton :D  And look! Even the package is super cute!!

As it is my birthday, I had also my hairdresser appointment this week. Lashes: check, hair: check, smashing: check :D 

And last but definitely not the least: a big, BIG thank you for all the wonderful people out there. Thank you for the messages, chats, emails, Facebook notes, calls. Thank you for standing next to me, for thinking about me, for holding me up when I'm too weak or tired to do that myself. I would never have made it here without you, and I can never express my gratitude in a way that would be fitting. 

*****

Hyvää syntymäpäivää minulle! Kuten on vain sopivaa, tilasin itselleni syntymäpäivälahjan. Uudet kengät, kun ei minulla raukalla ole yksiäkään. Katsokaa näitä kaunottaria <3 

Niissä on häkki kengän korkona, ja siellä häkissä on jopa pieni lintu. Kengät painavat tosin tonnin :D Ja katsokaa! Jopa paketti on ihan todella söötti!!

Koska on syntymäpäiväni, minulla oli myös kampaaja tällä viikolla. Ripset: kunnossa, hiukset: kunnossa, tyrmäävä: kunnossa :D 

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: suuri, SUURI kiitos kaikille teille mahtaville ihmisille. Kiitos viesteistä, tsäteistä, maileista, Facebook viesteistä, soitoista. Kiitos että seisotte tukenani, että ajattelette minua, että pidätte minut pystyssä silloin kun olen itse liian heikko tai väsynyt. En olisi koskaan selvinnyt tänne saakka ilman teitä, enkä voi koskaan kyllin ilmaista kiitollisuuttani. 

Indepence Day

Yesterday was the 100th Independence Day for Finland. I've never been very patriotic, but now that I've been away, it's more and more important where I come from. I did some arts and crafts to show that I'm a proud Finn for my building as well.

It took a lot of swearwords to get this damn thing finalized. I couldn't find white Christmas balls, so I had to settle for silver and blue. I couldn't find a proper base for it, so I had build that from the scratch. Then the balls ran out, so I had to do roses from napkins. In the end the roses actually fit in it pretty well as they resemble a little bit of snow. It is now hanging in my door, telling my neighbors where I'm from. 

Happy Independence Day, Finland. I couldn't be more proud, and grateful for all the sacrifices done by previous generations. Finland will always be in my heart, and it will always be my core. 

*****

Eilen oli Suomen 100. Itsenäisyyspäivä. En ole koskaan ollut kovin patrioottinen, mutta nyt kun olen ollut pois Suomesta, on tullut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi se mistä tulen. Niinpä askartelin kranssin näyttääkseni koko talolle että olen ylpeä suomalainen. 

Tähän upposi paljon kirosanoja ennen kuin kranssi valmistui. En löytänyt valkoisia joulupalloja, joten jouduin tyytymään hopeisiin ja sinisiin. En löytänyt valmista kranssipohjaa, joten sekin piti tehdä itse. Sitten joulupallot loppuivat kesken, joten piti tehdä servettiruusuja. Loppujen lopuksi ruusut sopivat kranssiin aika hyvin sillä ne tuovat siihen vähän lumisuutta. Nyt kranssi roikkuu ovessani, kertoen naapureilleni mistä tulen. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää, Suomi. En voisi olla ylpeämpi, ja kiitollisempi niistä kaikista uhrauksista joita edelliset sukupolvet ovat tehneet. Suomi pysyy aika sydämessäni, ja se on aina ytimeni. 

Christmas party

Deep waters or not, but life does always go on. On Friday we had the annual Christmas party from work. This year I guess we had a budget party as we stayed at the studio's courtyard. It's a nice place in summer, but I have to say I froze my ass off completely and it took a full day to melt down again! There were heaters, but when do they ever heat enough... To be fair, it was a fun evening and I even mingled. A little.

Weekend has been quiet. Later today I'll do some arts and crafts and hopefully will finally get something finalized. Yesterday I had my eyelash maintenance and now I'm smashing again. I did talk with my girl Annelin in Canada about the next holiday, and we decided to do something together in the summer. It's great that there is something supercool to wait for! 

*****

Syviä vesiä tai ei, elämä jatkuu. Perjantaina meillä oli vuosittaiset pikkujoulut studiolla. Tänä vuonna oli ilmeisesti budjetti jota piti noudattaa sillä juhlat järjestettiin studion sisäpihalla. Se on kiva paikka kesällä, mutta on sanottava että perseeni jäätyi totaalisesti ja minulta meni kokonainen päivä siihen että sulin taas! Olihan siellä lämmittimiä, mutta koska ne nyt ikinä lämmittävät tarpeeksi... Rehellisyyden nimissä ilta oli hauska ja jopa seurustelin. Pikkuisen. 

Weekend has been quiet. Later today I'll do some arts and crafts and hopefully will finally get something finalized. Yesterday I had my eyelash maintenance and now I'm smashing again. I did talk with my girl Annelin in Canada about the next holiday, and we decided to do something together in the summer. It's great that there is something supercool to wait for! 

Viikonloppu on ollut hiljainen. Myöhemmin tänään askartelen ja toivottavasti saan jotain jopa valmiiksi. Eilen minulla oli ripsihuolto ja nyt olen taas tyrmäävä. Puhuin myös Annelin kanssa seuraavasta lomasta, ja päätimme tehdä jotain yhdessä kesällä. On mahtavaa että on jotain huikeaa mitä odottaa!

Shrinks and deep waters

I'm again swimming in deep waters. Somehow this relocation thing doesn't seem to get any easier, some days on the contrary. Even though I try to concentrate on the positive things, which are in truth plenty, this country and the loneliness are eating me up alive. Several months ago, it was in February, I went to a doctor to get a new prescription for the sleeping pills. She didn't really speak English, but she showed me a letter that was sent to her by a psychiatric. In the letter the psychiatric explained that she treats mostly patients suffering from extreme cases of culture shock, and she was asking if there are doctors in Munich fluent in English that would be willing to call out as being able to help expats that don't speak German. The doctor at that time gave me a prescription for the sleeping pills, but she also said that maybe I would need more someone to talk to instead of sleeping pills.

I forgot the letter for many months as my sleeping got better and overall I started feeling better. At work I've done post mortems with my team and each one of us got to give their feedback how the production went, what worked and what not. When it was my time, it was impossible to avoid the topic how alone also my studio left me from the very first day. After I had finished my talk, one of my team members looked at me and said that he didn't understand how I managed to survive being as alone as I were. And I almost started crying. It was horrible to hear this from someone outsider, a young guy who is active and social.

After that post mortem I've mostly just cried. I don't know how it's been this difficult now, and I don't have words anymore to describe it all. Some time ago I was talking to Finland and the idea came that maybe it wouldn't be a bad idea to go and talk with someone who knows what's going on. I dug up the contact information of this psychiatric and made an appointment. I had my appointment yesterday and the psychiatric is an awesome lady. I felt instant connection, and it was very easy to talk to her. First session was mostly just going through my background, what has led me to this situation and what am I doing here and why I think it would be good to talk with her. She did say that she will be able to help me with practical things, like finding "my people" for, and finding some help with taking care of the puppies. And I started crying, because this country and this city has no empathy, no sympathy and no mercy, and for the first time someone was being friendly. However, I am crazy scared of talking to her because I'm afraid I will start crying, and I'm not sure if I can make it stop anymore. I have next appointment next week, and she gave me homework. I have to think about 10 things that make me awesome, 5 things that are fucked up here and finally I have to do something cool and nice and fun for me. I already started but in reverse order: I bought myself tickets to this Fast and Furious Live Action Show that I want to go and see.

I'm crazy scared of next week and Christmas. Next week I will have my birthday and I will spend it here, in Germany, alone and most likely miserable. I love Christmas, and I would love to really celebrate it and cook and bake and decorate, but instead I'm alone and most likely miserable in Germany without a proper oven to cook. I know that these are only few days, birthday lasts one day and Christmas few days and then it's over, but for some reason it's impossible NOT to be crazy scared. How will life ever get easier? How will I ever find my place? How will I ever stop crying?

*****

Uin jälleen syvissä vesissä. Jotenkin tämä relokaatio ei vaan ota helpottuakseen, joinain päivinä päinvastoin. Vaikka yritän keskittyä positiivisiin seikkoihin joita on rehellisyyden nimissä paljon, tämä maa ja yksinäisyys täällä syövät minut elävältä. Useita kuukausia sitten, helmikuussa, kävin lääkärillä hakemassa uuden reseptin unilääkkeitä varten. Lääkäri ei juuri puhunut englantia, mutta hän näytti minulle kirjettä jonka oli saanut psykiatrilta. Kirjeessä psykiatri kertoi hoitavansa lähes pelkästään potilaita jotka kärsivät vakavasta kulttuurishokista, ja psykiatri kysyi olisiko Münchenissä lääkäreitä jotka olisivat valmiita auttamaan expatteja jotka eivät puhu saksaa. Lääkäri antoi reseptin unilääkkeisiin, mutta hän myös sanoi että ehkä lääkkeitä tärkeämpää olisi joku jolle puhua.

Unohdin kirjeen useammaksi kuukaudeksi koska uneni muuttui paremmaksi ja yleisesti ottaen fiilikseni paranivat. Olen käynyt töissä läpi post mortemeita tiimini kanssa ja jokainen meistä sai antaa palautteensa siitä miten tuotanto on sujunut, mikä on toiminut ja mikä ei. Kun tuli minun vuoroni, oli mahdotonta välttää sitä miten yksin myös studio jätti minut heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kun olin saanut puheeni loppuun, yksi tiimini jäsenistä katsoi minua ja sanoi ettei hän ymmärrä miten selvisin kun olin niin valtavan yksin. Ja minä purskahdin melkein itkuun. Oli hirveää kuulla tämä joltain ulkopuoliselta, nuorelta mieheltä joka on aktiivinen ja sosiaalinen.

Tuon post mortemin jälkeen olen lähinnä vain itkenyt. En ymmärrä miten tämä on ollut nyt näin vaikeaa, eikä minulla ole enää sanoja tämän kuvailuun. Jokin aika sitten puhuin Suomeen ja ajatus siitä, että ehkäpä se ei olisi huono idea käydä juttelemassa jonkun kanssa joka tietää mistä on kyse, syntyi. Kaivoin esiin psykiatrin yhteystiedot ja sovin tapaamisen. Tapaaminen oli eilen ja psykiatri oli mahtava nainen. Tunsin välittömän konnektion, ja hänelle oli helppo puhua. Ensimmäisen kerran aikana käytiin lähinnä läpi taustaa, sitä mikä on johtanut tähän tilanteeseen, miksi olen täällä ja miksi ajattelin että olisi hyvä jutella hänen kanssaan. Hän sanoi että hän pystyy auttamaan myös konkreettisten asioiden kanssa, kuten "minun ihmisten" löytämisessä ja koiranhoitoavun järjestämisessä. Ja minä purskahdin itkuun, sillä tämä maa ja tämä kaupunki ei tunne empatiaa, ei sympatiaa, ei armoa, ja ensimmäistä kertaa joku oli minulle ystävällinen. Olen kuitenkin kauhusta kankeana siitä ajatuksesta että oikeasti puhun hänelle, sillä pelkään että alan itkemään enkä ole varma saanko sitä enää loppumaan. Seuraava tapaaminen on ensi viikolla, ja sain kotitehtävän. Minun täytyy kirjoittaa ylös 10 seikkaa jotka tekevät minusta mahtavan, 5 asia jotka ovat täällä perseestä ja lopuksi minun täytyy tehdä itselleni jotain kivaa, jotain hauskaa, jotain mukavaa. Aloitin jo, mutta päinvastaisessa järjestyksessä: ostin itselleni liput Fast and Furious Live Action Showhun jonka haluan käydä katsomassa.

Odotan kauhulla myös ensi viikkoa ja joulua. Ensi viikolla minulla on syntymäpäivät ja vietän ne täällä Saksassa, yksin, ja melko suurella todennäköisyydellä surkeana. Rakastan joulua, ja haluaisin todella juhlia sitä ja leipoa ja kokata ja koristella, mutta sen sijaan olen yksin ja melko suurella todennäköisyydellä surkeana Saksassa ilman kunnon uunia jossa tehdä ruokaa. Tiedän että kyseessä on vain muutama päivä, syntymäpäivä kestää yhden päivän ja joulu muutaman päivän ja sitten se on ohi, mutta jotenkin on vain mahdotonta olla panikoimatta. Miten elämästä voi tulla helpompaa? Miten ikinä löydän paikkani? Miten ikinä saan itkuni loppumaan?

Errands, lunches and screenings

Last weekend was pretty busy again. I had to run some errands, met a friend, had an art thing arranged by my German teacher... I also did some crafting, but it's work in progress still so no picture yet to be posted. Perhaps next weekend I'll finish it. Anyways, I met my Finnish friend and we went for a lunch in a nice Greek restaurant near her home. It was ok, and the tsatziki was very good!

The art thing was like an opening of an exhibition at a galleria... It was pretty cool. I didn't hangout there too long as I don't really like to mingle, but I did go and had a talk with a cool English lady.

On Monday evening we had a screening of our production in its current stage. Animation has been now completed, and it was really cool to see everything coming alive! I'm very lucky to have had a team as great as mine is. Thank you guys for making this happen! 

*****

Viime viikonloppu oli jälleen melko kiireinen. Minulla oli asioita hoidettavana, tapasin ystävän, saksan opettajani järjestämä taidejuttu... Askartelin myös hieman, mutta koska se on edelleen työn alla, en näytä vielä kuvia. Ehkäpä ensi viikonloppuna saan sen valmiiksi. Joka tapauksessa, tapasin suomalaisen ystäväni ja kävimme lounaalla kivassa kreikkalaisessa paikassa lähellä hänen kotiaan. Se oli ok, ja tsatsiki oli todella hyvää!

Taidejuttu oli ikäänkuin näyttelyn avajaiset galleriassa... Se oli aika jees. En hengannut siellä kovin kauaa koska en juuri pidä minglaamisesta, mutta juttelin hauskan englantilaisen naisen kanssa.

Maanantai-iltana järjestimme näytöksen tuotantomme nykyvaiheesta. Animaatio on nyt valmis, ja oli todella hienoa nähdä miten kaikki tulee eläväksi! Olen erittäin onnekas siinä että olen saanut niin mahtavan tiimin kuin mitä minulla on. Kiitos teille siitä että olette tehneet tästä mahdollista!

Fabrics and sunshine

I've been meaning to check out couple of fabrics store already for a very, very long time ago, and finally now on Saturday I had time to do that. First one was a disappointment, but the second one was a great surprise! It was pretty big. Not like Eurokangas in Finland, but big enough. This will do just fine.

I did find the last missing fabric for my new winter jacket. I've been playing with an idea of a new jacket, and then I saw the jacket Daenerys is wearing in the last season of Game of Thrones when she goes beyond The Wall, and then it hit me. That will be the inspiration for my jacket, and I will shamelessly copy some of the ideas from that jacket. These are the fabrics for it.

It's been couple of very sunny and very warm days here. I've been feeling again very gloomy, despite the weather. As I've said, relocation is not always easy. Sometimes it hits you harder than other times, and of course the jet lag and problems with sleeping because of that have taken their toll as well. But despite that and because I know that in Finland it's snowing and storming, I have to post this just to brag how nice it's here!

*****

Minulla on ollut tarkoitus käydä tsekkaamassa pari kangaskauppaa jo todella pitkään, ja vihdoinkin lauantaina minulla oli siihen aikaa. Ensimmäinen oli pettymys, mutta toinen oli mahtava yllätys! Se oli melko iso. Ei kuten Eurokangas Suomessa, mutta riittävän iso. Tällä pärjätään. 

Löysin viimeisen puuttuvan kankaan uuteen talvitakkiini. Olen leikitellyt ajatuksella uudesta takista, ja kun sitten näin takin joka Daeneryksellä on viimeisimmän Game of Thronesin kaudessa päällään kun hän lähtee Muurin toiselle puolelle, se iski tajuntaani. Se on inspiraatio takkiini, ja aion häpeilemättä kopioida joitakin ideoita siitä takista. Tässä on kankaat uuteen takkiini.

Täällä on ollut oikein nättiä ja aurinkoista viime päivinä. Fiilikseni ovat olleet jälleen melko alamaissa, huolimatta keleistä. Kuten olen sanonut, relokaatio ei ole aina helppoa. Joskus se iskee raskaammin kuin joskus toiste, ja tottakai jetlagilla ja siitä aiheutuvilla univaikeuksilla on ollut oma osansa. Siitä huolimatta ja koska tiedän että Suomessa on ollut lumimyrskyä, minun on pakko julkaista tämä kuva jotta voin leuhkia miten nättiä täällä on!

Movies and nails

I've been going to the movies lately as you all know it's my hobby and living. I've seen the new version of the Murder In The Orient Express, and I have to say I enjoyed it a lot. It was very well made, actors' performances stunning and it didn't have a single thing that hadn't been thought out. The only annoying thing was that in the screening there were a lot of retired people and they couldn't control their bladders so they were going to the toilet all the time, and they moved naturally very slow :D

I also went and saw the Justice League. Unfortunately it sucked really bad. Of course I was still suffering from jet lag on Sunday when I saw it, but I fell asleep in the middle of it, and I NEVER fall asleep when watching movies, not even with the crappiest ones. I have said this before, I'll say it again: making movie without lights doesn't make it dark and gloomy, it just makes it black. If you wanna go dark, you have to go all the way. Take lessons from the series The Killing. Or one of the best movies of all time, Se7en. 

I did also go and buy some Christmas lights. I like the end result. 

And cherry on the cake I made myself new nails over the weekend. Blue for Miss Blue, and blue for Finland's the 100th independence anniversary that's due in few weeks. And of course some diamonds. 

*****

Olen käynyt elokuvissa viime aikoina sillä kuten tiedätte, elokuvat ovat harrastukseni ja työni. Kävin katsomassa uuden version elokuvasta Murha Idän Pikajunassa, ja on sanottava että nautin siitä kovasti. Se oli erittäin hyvin tehty, näyttelijöiden suoritukset häikäiseviä eikä siinä ollut yhden yhtä seikkaa jota ei olisi oltu ajateltu loppuun saakka. Ainoa ärsyttävä asia näytöksessä oli siellä runsain mitoin olevat vanhukset jotka eivät hallinneet rakkojaan ja niinpä he kävivät vessassa ihan koko ajan, ja tottakai liikkuivat todella hitaasti :D 

Kävin myös katsomassa Justice Leaguen. Valitettavasti se oli todella paska. Tottakai kärsin vielä jetlagista sunnuntaina jolloin kävin leffassa, mutta nukahdin kesken elokuvan enkä nukahda KOSKAAN kesken elokuvan, en vaikka se olisi kuinka paska. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon tämän uudelleen: kun tehdään synkkää elokuvaa, siitä ei tule synkkä vähentämällä valoja, silloin siitä tulee vain pimeä ja musta. Jos haluat synkkää, sinun on tehtävä asiat kunnolla. Ota oppia sarjasta The Killing. Tai yhdestä kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista, Sei7semän. 

Kävin myös ostoksilla ja hankin vähän jouluvaloja. Tykkään lopputuloksesta. 

Ja kirsikkana kakun päällä ovat uudet kynnet jotka tein viikonloppuna. Sinistä neiti Siniselle, ja sinistä Suomen tulevan 100:en itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ja tottakai vähän timskuja. 

Feeding body and soul

While in Toronto the days were so packed that I had only two hours of free time on Tuesday evening. I hit the mall, naturally, and went to the four shops I wanted to go. It was so efficient attack to the stores that even the Navy Seals would be impressed :D I did hear this distant "nooooooooo" every time my credit card was swiped :D

The few days were also all about food. I had my lunches in this pretty cool distillery restaurant. Fish and chips, fried chicken. As healthy as always!

I was able to talk my CEO into a diner for breakfast. As you all might know, I have a soft spot for diners. And waffles. And pancakes. Yummy!!

We didn't have any time for sightseeing. This is the only picture after the one from downtown that I managed to take. And it's ruined by my reflection, of course. 

I didn't even have time to go to the Tim Horton's and get my apple fritter! Luckily there was one at the airport and on the very last possible moment I made yet another attack and got what my belly desired. 

*****

Päivät olivat todella kiireisiä Torontossa olomme ajan ja minulla oli vain kaksi tuntia vapaa-aikaa tiistai-iltana. Luonnollisesti tein täsmäiskun ostarille ja kävin niissä neljässä kaupassa joissa halusin käydä. Täsmäisku oli niin onnistunut että jopa itse Navy Sealsit olisivat vaikuttuneita :D Kuulin etäisen "eeeeeiiiiiiiii":n joka kerta kun luottokorttini vilahti :D 

Päivämme olivat myös vahvasti ruokapainotteisia. Söin lounaani varsin mielenkiintoisessa tislaamoravintolassa. Fish and chips, friteerattua kanaa. Yhtä terveellistä kuin aina!

Onnistuin puhumaan pomoni aamupalalle dineriin. Kuten saatatte ehkä tietää, minä pidän dinereista. Ja vohveleista. Ja pannukakuista. Hyvää!!

Meillä ei ollut lainkaan aikaa nähtävyyksille. Tämä on ainoa kuva sen kuvan lisäksi jonka otin keskustassa. Ja tämä kuva on tietenkin heijastukseni pilaama. 

Minulla ei ollut edes aikaa mennä Tim Hortonsille omenaherkulle! Onneksi lentokentällä on myös Tim Hortons ja viimeisellä mahdollisella hetkellä tein uuden täsmäiskun ja sain mitä masuni halusi.