More crafting

As I have absolutely nothing new to tell (well, in truth there is a lot of work related stuff but I can't share them in public), I wanted to show you a little bit more of the crafting I've done over the years. There is lot of different techniques I've tried, and different outcomes. Take a look at the few best ones! This is absolutely one of my favorites. I got the doilies from my neighbor, colored them black, built the support frame, built a mold, made the doilies wet with glue-water mixture, dried them over the mold, attached them to the support frame and hang the lights inside. Pretty!

Played around with doilies and water and glue some more. 

Balloons, water, glue, lights - light balls as an end result!

I also tried macrame. 

Handy idea to hang your earrings! With hot glue I attached the lace to the shelf, and boom! All the earrings found their place. 

Like I mentioned, back in Finland I made few wreaths for others. 

Damn, seeing these pictures makes me miss my clean, perfectly renovated, colorful home so bad. 

*****

Koska minulla ei ole yhtään mitään uutta kerrottavaa (no, todellisuudessa olisi paljon työliitännäistä asiaa, mutta en voi jakaa niitä julkisesti), halusin näyttää hieman lisää askarteluita joita olen tehnyt vuosien varrella. Olen kokeillut erilaisia tekniikoita ja tuloksena on ollut erilaisia tuotoksia. Katso muutamia parhaista! Tämä on ehdottomasti yksi lemppareistani. Sain pitsiliinat naapuriltani, värjäsin ne mustaksi, rakensin tukirakenteen, rakensin muotin, kastelin liinat vesi-liimaseoksessa, kuivasin ne muotin päällä, kiinnitin ne tukirakenteeseen ja ripustin valot sisään. Nätti!

Touhusin lisää pitsiliinojen ja veden ja liiman kanssa. 

Ilmapalloja, vettä, liimaa, valot - lopputuloksena valopallot!

Kokeilin myös macrameta.

Näppärä idea ripustaa korvikset! Kiinnitin kuumaliimalla pitsin hyllyn reunaan ja boom! Kaikki korvikset löysivät paikkansa. 

Kuten mainitsin, Suomessa ollessani tein kransseja myös muille. 

Hitto. Näiden kuvien näkeminen saa minut ikävöimään siistiä, täydellisesti remontoitua, värikästä kotiani niin kovasti.

Crafting

As I mentioned, I enjoy doing arts and crafts on my free time. Last weekend I finished a lot of stuff, and this weekend it was time to dig up some items that have been on the works for a long, long time. Nothing got finished, new ideas are popping up like mushrooms in the rain, but it does feel really good being productive again. Couple of jerseys are on the way.

The pink one is missing only sleeves, and the turquoise one is a brand new thing on the works. I also have a huge pile of crocheted doilies that my wonderful neighbor back in Finland made for me so that I can do a doily dress out of them. That is going go be one beautiful dress once it is finished. 

In the evening it was also time to hit the movies! The Great Wall was the target, and I enjoyed it very much. Very good use of colors and some extremely beautiful scenes. Good Sunday! 

*****

Kuten mainitsin, nautin käsitöistä ja askartelemisesta vapaa-ajallani. Viime viikonloppuna sain valmiiksi paljon erilaisia asioita, ja tänä viikonloppuna oli aika kaivaa esiin muutamia kauan keskeneräisinä olleita töitä. Mitään en saanut valmiiksi, uusia ideoita tupsahtelee kuin sieniä sateella, mutta tuntuu hyvältä olla taas tuottelias. Muutama neuletakki on työn alla. 

Pinkistä puuttuu enää hihat, ja turkoosi on upouusi takki joka on työn alla. Minulla on myös iso kasa pitsiliinoja jotka ihana naapurini Suomessa teki minulle jotta voin tehdä pitsimekon niistä. Siitä tulee valtavan kaunis mekko kun saan sen valmiiksi. 

Illalla oli myös aika mennä elokuviin! The Great Wall oli kohde, ja nautin siitä erittäin paljon.  Todella hyvää värienkäyttöä ja muutamia todella kauniita kuvia. Hyvä sunnuntai! 

Mexican winter

I have to post a picture Facebook showed me among the memories a few days ago. It is Hirmu in her winter outfit from three years ago. Her expression is priceless :D

*****

Minun on pakko julkaista kuva jonka olemassaolosta Facebook muistutti muutama päivä sitten muistojen joukossa. Kuvassa on Hirmu talviasussaan kolme vuotta sitten. Ilme on mahtava :D

Arts and crafts

This weekend has been nothing but laundry, arts and crafts. Yesterday I made myself new nails, as you saw. I also finished the wreath I've been working with quite some time.

The colors in these pictures don't really do justice - in real life the blue is very turquoise, but I'm very pleased with the end result. Now I finally have a wreath of my own in my front door - in Finland I made these wreaths to others but not one for myself because I didn't have a place for one. Here in Germany I wasn't able to find a styrofoam wreath of the size I wanted, so I had to get creative. In the end I used a pool noodle as a base. 

Then I made myself a new beanie out of fabric I found from Finland last weekend. 

Last but not least Hirmu got her own sleeping bag <3

The fabric is the softest, and then I used rest of the flock I still had in storage to add extra softness. Nothing is too good for my tiny precious <3 

*****

Tämä viikonloppu ei ole ollut mitään muuta kuin pyykinpesua ja askarteluja. Eilen tein itselleni uudet kynnet kuten näitte. Sain myös valmiiksi kranssin joka on ollut työn alla jo jonkin aikaa. 

Värit näissä kuvissa eivät tee oikeutta - oikeassa elämässä sininen on vahva turkoosi, mutta olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Nyt minulla on vihdoin oma kranssi etuovessani - Suomessa tein näitä kransseja muille, mutten itselleni sillä minulla ei ollut moiselle paikkaa. Täältä oli mahdoton löytää sen kokoista styroksikranssipohjaa kuin halusin, joten piti ruveta luovaksi. Loppujen lopuksi käytin pool noodlea pohjana. 

Sitten tein itselleni uuden pipon kankaasta jonka löysin Suomesta viime viikonloppuna. 

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, Hirmu sai oman unipussinsa <3 

Kangas on pehmeintä ikinä, ja käytin loput varastossani olleesta vanusta lisätäkseni lisää pehmeyttä. Mikään ei ole kyllin hyvää pikkuiselleni <3

Nails

Once again it was time to do new nails. I have been thinking longingly for a long time after this new shape and length called either Russian almond or Gothic almond. Today I decided I want to try making them. It took me 7 hours to complete both hands, but the end result is doable!

They are not perfect by no means, and there is lot to improve what it comes to shape. However, since I have never tried anything like this before, I'm pretty happy with the end result. Whether it is reasonable to have this long nails in winter time, is a subject to an entire different matter :D 

*****

Jälleen kerran oli aika tehdä uudet kynnet. Olen haaveillen kaivannut uuden kynsimallin ja pituuden perään. Niitä kutsutaan joko venäläiseksi manteliksi tai goottilaiseksi manteliksi. Tänään päätin että haluan kokeilla tehdä sellaiset. Yhteensä aikaa meni 7 tuntia, mutta lopputulos on melkein siedettävä! 

Kynnet eivät ole täydelliset millään muotoa, ja on paljon parannettavaa mitä tulee muotoon. Kuitenkin siihen nähden etten ole koskaan ennen kokeillut mitään tällaista, olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Se, onko järkevää tehdä näin pitkät kynnet talviaikaan, on ihan kokonaan eri asia :D 

Doggyloving, part 2

So I wanted to write about doggyloving, and doggyloving I will write after recovering couple of days from that useless pretend-to-be-doctor appointment.

Last weekend when in Finland I went to see my mom as well. She had puppies from two bichon frisé females, and I wanted to see lots of small very furry puppies. The other litter was still very small and they didn't do too much, but the other litter was older and full of energy - for a little bit of time at a time until they fell asleep where ever <3 It's a good thing I have my two terrors wrecking havoc... Otherwise the temptation for a tiny white furry one might have been too much!

*****

Halusin siis kirjoittaa koirarakkaudesta, ja koirarakkaudesta kirjoitan kun olen toipunut pari päivää hyödyttömästä lääkäritapaamisesta.

Viime viikonloppuna Suomessa ollessani kävin katsomassa myös äitiäni. Hänellä oli kahden koirat pennut, ja halusin nähdä paljon erittäin karvaisia pentuja. Toinen pentue oli vielä hyvin pieni ja pennut eivät vielä liikkuneet hirveästi, mutta toinen pentue oli vanhempi ja täynnä energiaa - pieneksi hetkeksi kerrallaan kunnes nukahtivat minne sattuivat <3 Onneksi minulla on kaksi kauhukakaraa kylvämässä kauhua... Muuten houkutus pienestä valkoisesta karvakasasta olisi voinut olla liikaa!

Insomnia

I was originally thinking of writing more about doggyloving, but instead I have to write about insomnia. As I have mentioned before, I don't sleep well. My insomnia comes and goes. Sometimes the cycle is longer, sometimes shorter but it is always there - lurking around the corner, hiding underneath the bed, waiting to make its move.

However, I have admitted that I might have a problem and my assistant did make an appointment to a doctor. I had the appointment on Monday, and against my expectations it was a huge failure. The doctor did not speak very good english even though my assistant actually called them and made sure that he will talk english. He said that he wants to take blood tests, but other than that he would not say anything else but we would discuss about possibilities when I'd go back to hear the results of the blood tests. Overall he seemed like he couldn't care any less about my problems in regards of sleeping.

Today I went back to hear the results of the blood tests. I am as healthy as anybody can be, and the doctor was not able to help me. He didn't want to give me medication because the risk of getting addicted is too high. He had absolutely no idea what to do, and the only instructions he gave me was that I should give up my one cup of black tea every morning and one glass of Coca-Cola every day. He paid no attention that I sleep maximum 5 hours per night - and that is a good night. Usually it's around 3 hours. He didn't even flinch when I started crying because I was so shocked. Humankind has travelled to the moon, but he has no options for me. All I can do is to live with the fact that sleep deprivation which is a torture method will be my constant companion. He started talking about some crap about "stepping outside me and remembering I am not my thoughts" but I have no idea what he meant.

I honestly thought that going to a doctor would give some results. I thought he would've sent me to a specialist, or a sleeping clinic, but no. Nothing. It takes a lot before I ask help, and this was the end result. I left crying, and I'm still crying. How am I supposed to cope when I don't get the help I need?

I didn't even know I could hate this place and country more, but apparently I was wrong. Oh how I hate living in this wretched city where people are rude yelling at me because I guess I had too much luggage in the train and not even the doctors want to help.

*****

Minun piti alunperin kirjoittaa koirarakkaudesta, mutta sen sijaan minun on pakko kirjoittaa unettomuudesta. Kuten olen maininnut ennenkin, en nuku kovin hyvin. Unettomuuteni tulee ja menee. Joskus sykli on pidempi, joskus lyhyempi, mutta aina olemassa - vaanimassa kulman takana, piiloutuen sängyn alle, odottaen tilaisuuttaan.

Olen kuitenkin myöntänyt että minulla saattaa olla ongelma ja assistenttini varasi minulle lääkäriajan. Aika oli maanantaina, ja vastoin odotuksiani se oli valtava pettymys. Lääkäri ei puhunut kovin hyvää englantia vaikka assistenttini oli vartavasten soittanut ja varmistanut että lääkäri puhuu englantia. Hän sanoi että haluaa ottaa verikokeita, mutta muuten hän ei sanonut juuri muuta ja että keskustelisimme mahdollisuuksista kun menen takaisin kuulemaan verikokeiden tulokset. Kaiken kaikkiaan häntä ei juuri tuntunut kiinnostavan uniongelmani.

Menin tänään kuuntelemaan verikokeiden tulokset. Olen niin terve kuin joku voi ylipäätään olla, eikä lääkäri kyennyt auttamaan. Hän ei halunnut määrätä lääkkeitä sillä riski tulla riippuvaiseksi on liian suuri. Hänellä ei ollut mitään ajatusta siitä mitä tehdä, ja ainoa ohje jonka sain oli että minun pitää luopua joka-aamuisesta teekupistani ja päivittäisestä kokis-lasistani. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen että nukun maksimissaan 5 tuntia yössä - ja se on hyvä yö. Yleensä yöuneni ovat kolmen tunnin kieppeillä. Hän ei edes hätkähtänyt kun purskahdin itkuun koska olin niin järkyttynyt. Ihmiskunta on matkustanut kuuhun, mutta hänellä ei ollut minulle vaihtoehtoja. Kaikki mitä voin tehdä on elää sen faktan kanssa että univaje joka on kidutusmetodi, on jokapäiväinen seuralaiseni. Hän alkoi puhumaan jotain roskaa siitä että minun pitäisi "astua itseni ulkopuolelle ja muistaa etten ole ajatukseni", mutta minulla ei ole hajuakaan mitä hän tarkoitti.

Odotin oikeasti että lääkärillä käynti olisi antanut joitain tuloksia. Luulin että hän olisi lähettänyt minut spesialistille tai uniklinikalle, mutta ei. Ei mitään. Vaatii paljon että edes pyydän apua, ja tämä oli lopputulos. Lähdin itkien, ja itken edelleen. Kuinka minun oletetaan pärjäävän kun en saa sitä apua jota tarvitsen?

En edes tiennyt että voisin vihata tätä paikkaa ja maata enempää, mutta ilmeisesti olin väärässä. Voi kuinka vihaankaan asua tässä surkeassa kaupungissa jossa ihmiset ovat epäkohteliaita koska ilmeisesti minulla oli liikaa matkatavaroita junassa eivätkä edes lääkärit halua auttaa.

Doggyloving

On the weekend I went back to Finland to get my little family back together again - a home is not a home without chihuahuas! The puppies went almost crazy from the sight of me, and they actually cried when I tried to go to sleep without them. So in the end they both slept with me, under the blanket <3 On Sunday evening we flied back to Germany.

Yesterday Hirmu had her second and hopefully last dental surgery. This time they removed five teeth, the surgery went well, she ate already yesterday evening a huge portion of food and overall was acting like nothing happened! I was so relieved because the previous surgery and the recovery was a nightmare. We went to pick her up from the surgery with Hannibal. 

*****

Viikonloppuna kävin Suomessa hakemassa pienen perheeni taas kasaan - koti ei ole koti ilman chihuja! Koirat menivät ihan sekaisin nähdessään minut, ja ne oikeasti jäivät itkemään perääni kun yritin mennä nukkumaan ilmaan niitä. Loppujen lopuksi molemmat nukkuivat kanssani, peiton alla <3 Sunnuntaina illalla lensimme takaisin Saksaan. 

Hirmulla oli eilen toinen ja toivottavasti viimeinen hammasleikkaus. Tällä kertaa poistettiin viisi hammasta, leikkaus meni hyvin, Hirmu söi jo eilen illalla ison annoksen ruokaa ja käyttäytyi muutenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Olin niin helpottunut sillä edellinen leikkaus ja siitä toipuminen oli painajaismaista. Menimme hakemaan Hirmun leikkauksesta Hannibalin kanssa. 

Macaroni casserole

So, for the very first time in Germany I cooked this very traditional Finnish dish called macaroni casserole. The oven I have here is extremely poor, it's in the same condition as every single thing in this apartment and there has been a fire inside of it at some point. I have been very hesitant of using the oven because of this, but now the desire of having casserole proved higher. So, may I present: the Finnish macaroni casserole.

It turned out to be pretty good! Of course the ingredients are not exactly the same as in Finland, but I came pretty close. They don't have Koskenlaskija here, and I don't know what could be the same, so I used feta cheese. Worked pretty well with that too. In the next version I'm gonna add mushrooms too. I'm pretty exited!

*****

Ensimmäistä kertaa tein Saksassa erittäin perinteistä suomalaista ruokaa nimeltä makaronilaatikko. Tässä asunnossa oleva uuni on erittäin heikossa hapessa kuten kaikki muukin esineistö joka asunnosta löytyy, ja sen sisällä on ollut joskus tulipalo. Olen siitä syystä ollut kovin haluton käyttämään uunia, mutta nyt halu saada makaronilaatikkoa oli suurempi. Joten, saanko esitellä: suomalainen makaronilaatikko.

Siitä tuli oikeasti aika hyvää! Tietenkään valmistusaineet eivät ole täsmälleen samoja kuin Suomessa, mutta melko lähelle kuitenkin. Täällä ei ole Koskenlaskijaa, enkä tiedä mikä voisi olla samankaltaista, joten käytin fetajuustoa. Toimi senkin kanssa aika hyvin. Seuraavaan versioon lisään herkkusieniä! Olen aika innoissani!

Addiction, part 2

As some of you might remember, I once told that I have an addiction called shoes. In Edmonton there is a very evil shoe store called DaVinci. Look at these beautiful ones that came home with me:

We also went to another very evil shoe store. I haven't bought new shoes in ages (well, maybe just one pair in Finland... and the sneakers here in Munich... but not much more than those, I swear!), and I guess I don't have to either after this trip...

*****

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, kerroin kerran että minulla on addiktio nimeltä kengät. Edmontonissa on erittäin paha kenkäkauppa nimeltä DaVinci. Katsokaa näitä kaunottaria jotka tulivat kotiin mukanani: 

Menimme myös toiseen erittäin pahaan kenkäkauppaan. En ole ostanut uusia kenkiä ikuisuuksiin (no, ehkä vain yhdet kengät Suomessa... ja lenkkarit täällä Münchenissä... mutta ei paljoa muita, vannon!),  ja ei vissiin tarvitse tämänkään reissun jälkeen ostella...

Happy New Year!

And so I have returned to Germany. Rest of the days in Edmonton went by way too fast. We celebrated New Year's Eve in a bar where my friend and the band she plays at had a gig. We also had New Year's Eve dinner - you could choose steak or lobster, and I went with steak. So did my friend, but we had to take a picture of her and her very dubious expression when the lobsters were brought to the table :D

It was a great evening!

On the last day we did a little bit of sight seeing, went to the movies and had a good dinner. 

All in all it was a great trip. Unfortunately as all good things must come to an end, so did my holiday with my friend come to an end. Annelin and Shawn, thank you a million for letting me stay at your home and patiently spending time with me and listening to my funny accent. 

I do hope year 2017 will be easier than 2016. Looking back 2016 was continuum for the changes that started in the end of 2014, shaped my life with determination during the following year and finally led me to where I am now. 2016 brought with it the biggest change of my entire life so far: relocation to Germany. As I have said many times, Germany has not been good to me and still is not. I have struggled, and I will struggle in the future. But, it has taught me the hard lesson that I will survive. If I  survived this, I can tackle anything. I do believe that all things happen for a reason, and I do want to believe that all this crap will bring at some point with it the reason why I had to live through all this. At the same time I'm very proud of myself: I did this. I relocated, and I have survived and I haven't returned to Finland even though it has been very close couple of times. I have said this before, and I will say it again: I wish that 2017 will bring with it smooth winds and calm waters. The storm cannot last forever, can it? 

*****

Ja niin olen palannut Saksaan. Viimeiset päivät Edmontonissa kuluivat aivan liian nopeasti. Juhlimme Uuden Vuoden aattoa baarissa jossa ystävälläni ja bändillä jossa hän soittaa, oli keikka. Meillä oli myös Uuden Vuoden aaton illallinen - sait valita joko pihvin tai hummerin välillä ja minä valitsin pihvin. Niin valitsi ystävänikin, mutta meidän oli pakko ottaa kuva hänestä ja hänen erittäin epäilevästä ilmeestään kun hummerit tuotiin pöytään :D

Ilta oli mahtava!

Viimeisenä päivänä katselimme vähän nähtävyyksiä, menimme elokuviin ja kävimme hyvällä illallisella. 

Kaiken kaikkiaan reissu oli mahtava. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin myös lomani ystäväni kanssa tuli päätökseen. Annelin ja Shawn, kiitoksia miljoonasti että sain yöpyä luonanne ja kärsivällisesti jaksoitte viettää aikaa kanssani kuunnellen hassua aksenttiani.

Toivon että vuosi 2017 on helpompi kuin 2016. Katsoen taaksepäin 2016 oli jatkumoa muutoksille jotka alkoivat vuoden 2014 lopussa, muokaten elämääni päättäväisesti seuraavan vuoden aikana ja viimein johtaen sinne missä olen nyt. 2016 toi mukanaan elämäni suurimman muutoksen: muuton Saksaan. Kuten olen sanonut monta kertaa, Saksa ei ole ollut minulle hyvä eikä ole vieläkään. Olen kärvistellyt, ja kärvistelen tulevaisuudessakin. Mutta, se on antanut minulle raskaan oppitunnin siitä että selviän. Jos selvisin tästä, selviän ihan mistä tahansa. Uskon että kaikki asiat tapahtuvat syystä, ja haluan uskoa että kaikki tämä paska tuo mukanaan jossain vaiheessa myös syyn siihen miksi kaikki tämä piti käydä läpi. Samaan aikaan olen kovin ylpeä itsestäni: tein tämän. Muutin, olen selviytynyt enkä ole palannut Suomeen vaikka se onkin ollut todella lähellä muutaman kerran. Olen sanonut tämän ennenkin, ja sanon uudestaan: toivon että 2017 tuo mukanaan lempeät tuulet ja tyynet vedet. Myrsky ei voi jatkua loputtomiin, eihän?