First feelings

So, morning came and the moving company arrived with my stuff.

They had to carry everything inside and stack them somewhere, because nothing can be unpacked because there is nowhere to unpack my stuff.

And why is this? Because all the old furniture that was promised to have been thrown away by the time I get here, has not been thrown away. This is by far the most dirtiest place I've ever stayed in my life, but I can't even clean it because the old furniture has not been thrown away. I can't go to Ikea and order a new sofa because there is NO PLACE TO PUT IT.

I suffer from insomnia as it is, and now I'm sleeping on mattresses that are 30 years old, hard as rocks and I CAN'T SLEEP. I can't go to Ikea to order new mattresses because there is no room where to put them as the old mattresses are... Guess what? Not thrown away!

It is hard to think straight when you haven't slept in weeks from the getgo and you try to survive with barely enough to get by and now you don't get even that. First feelings? 

Exhausted. Tired. Pissed off. Gloomy. Extremely teary eyed. Did I even make the biggest mistake I could've made by coming here? 

****

Aamu saapui ja toi mukanaan muuttofirman ja tavarani. Kaikki laatikot piti kantaa sellaisenaan sisään ja pinota johonkin, sillä mitään ei voi purkaa mihinkään.

Ja miksi näin on? Siksi, että kaikki ne vanhat huonekalut jotka piti heittää pois ennen kuin saavuin, on edelleen heittämättä pois. Tämä on epäilemättä likaisin paikka jossa olen eläissäni yöpynyt, mutta en voi edes siivota koska vanhoja huonekaluja ei ole heitetty pois. En voi mennä Ikeaan ja tilata uutta sohvaa koska ei ole PAIKKAA MIHIN LAITTAA SE.

Kärsin unettomuudesta muutenkin, ja nyt nukun patjoilla jotka ovat 30 vuotta vanhoja ja kovia kuin kivet ENKÄ SAA UNTA. En voi mennä Ikeaan ja tilata uusia patjoja koska ei ole paikkaa mihin laittaa niitä sillä vanhoja patjoja ei ole... Arvaa mitä? Heitetty pois!

On vaikea ajatella järjellisesti kun ei ole nukkunut viikkoihin alunperinkään ja sitä yrittää tulla toimeen hädin tuskin tarpeellisella unimäärällä ja nyt ei saa edes sitä. Ensi tunnelmat? 

Uupunut. Väsynyt. Vittuuntunut. Alakuloinen. Kyyneleet silmissä. Teinkö peräti elämäni suurimman virheen tullessani tänne? 

Departure and arrival

And so it became time to pack my suitcase and hop on the airplane. I love traveling as much as the next girl, but this time I had only one way ticket. Such is moving to a new country: it's not really traveling, now is it.

Flight was smooth, a little turbulence but nothing biggie. My new boss was at the airport to pick me up even though it was late in the evening, and he took me to my new home. Feelings were very mixed - hard to believe that I'm really here, that I really did this.

****

Ja niin koitti aika pakata matkalaukku ja hypätä lentokoneeseen. Rakastan matkustamista yhtä paljon kuin kuka tahansa muu, mutta tällä kertaa minulla on vain menolippu. Sellaista on muutto uuteen maahan: se ei olekaan vain pelkkää matkustamista.

Lento sujui hyvin, vähän turbulenssia, muttei mitään ihmeellistä. Uusi pomoni tuli hakemaan lentokentältä vaikka kello oli jo paljon ja toi uuteen kotiini. Tunteet olivat todella sekavat - on vaikea uskoa että todella olen täällä, että todella tein tämän.

Ground zero

In late February I got a call from visual effects and animation studio if  I'd be interested in joining their team as the new animation producer for their upcoming animation feature. Being laid off and looking for a new direction in my life, this was the chance I knew I had to take. And besides, how often do you get a call and request to join a team... Pretty damn flattering, to say the least. Some time later contract was signed, and I lived in blissful denial during the spring.

Until six weeks ago I realized to my horror that I AM actually moving from Helsinki, Finland to Munich, Germany in few short weeks and NOTHING had been yet arranged.

So, producer produced and made the necessary arrangements just like that and this is the end result. Ground zero, moving company arriving and packing my stuff in under three hours. AND having couple cups of coffee as well!

Feelings have changed from anticipation to anxiety, sheer horror to panic, tears to excitement. Next week my new life is about to begin, and this is the journal to it all. To sort my thoughts, to explore Munich, to rant about things that pisses me off - to live life to the fullest.

****

Sama suomeksi kotimaan lukijoille. Blogi tulee jatkossakin olemaan kaksikielinen.

Helmikuussa sain puhelinsoiton efekti- ja animaatiostudiolta josko olisin kiinnostunut liittymään tiimiin uutena animaatiotuottajana. Lomautettuna ja muutenkin uutta suuntaa elämälleni kaivaten tiesin, että tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin. Ja kuinka usein kukaan saa soittoa että "tuletko meille töihin..." Vähintäänkin aika imartelevaa. Jonkin aikaa tämän jälkeen sopimus allekirjoitettiin, ja elin onnellisessa kieltäymyksessä loppukevään.

Kunnes kuusi viikkoa sitten kauhukseni tajusin että minähän oikeasti muutan Helsingistä Müncheniin muutaman lyhyen viikon kuluttua eikä MITÄÄN ollut vielä järjestettynä!

Niinpä tuottaja tuotti, järjesti kaiken tuosta noin vaan ja tässä on lopputulos. Muuttofirma saapui, jampat pakkasivat tavarat alle kolmen tunnin JA joivat pari kuppia kahvia siinä ajassa!

Tunnelmat ovat vaihdelleet odotuksesta ahdistukseen, silkasta kauhusta paniikkiin, kyynelistä jännitykseen. Ensi viikolla uusi elämäni alkaa, ja tämä on päiväkirja sille matkalle. Ajatusten järjestämiseen, Müncheniin tutustumiseen, vaahdotakseni asioista jotka ärsyttävät - elääkseni elämää täysillä.