Dear universe

Dear universe, today comes exactly one year when I arrived to Germany.

Dear universe, I'm begging and pleading, more than ever, give me a little piece of happiness, joy and good spirits. Give me faith for the future, strength and power to live this storm through. I'm begging and pleading, let this storm calm down as I am so very tired keeping my course straight and I don't know how much longer I can keep on going while waiting the calm waters. I'm begging and pleading, don't let me give up but give me a small sign that there is light at the end of the tunnel. Dear universe, I'm begging and pleading, help me not to be so lonely.

*****

Universumi, tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun saavuin Saksaan.

Universumi, pyydän ja rukoilen, hartaammin kuin koskaan, anna minulle pieni palanen onnea, iloa ja hyvää mieltä. Anna minulle uskoa tulevaan, voimaa ja vahvuutta kestää tämä myrsky. Pyydän ja rukoilen, anna myrskyn jo laantua sillä olen niin kovin väsynyt pitämään kurssini suorassa enkä tiedä kauanko enää jaksan odottaa lempeitä vesiä. Pyydän ja rukoilen, älä anna minun luovuttaa vaan anna minulle pieni merkki siitä että tunnelin päässä on valoa. Universumi, pyydän ja rukoilen, auta etten olisi niin kovin yksinäinen.

Long weekend

It's been a hard weekend. My life is blacker than ever, and the deep hole I fell into is still just as deep. I waited for this weekend so much, having a few days off, just enjoying the weather, but as always, life threw in a surprise. This time the surprise was not pleasant nor good, and I'm afraid more than I've been afraid in a long time that it will take a long time for me to recover. However, I have tried to cling on desperately to the normal frames of my normal life. I went to movies this weekend: I saw the new Pirates of the Caribbean (oh boy it was BAD) and the new Alien (made no sense whatsoever).

As shopping usually always helps, I also did a little bit of that during the weekend. Look at these beauties!

I also did myself new nails as the old ones were already almost six weeks old and badly overgrown!

On Saturday evening we had a dinner party with our team. It was so good to see you again Carolin!!

And how are the puppies? Doing great. Seems that Hannibal's belly problems are finally over and there has been lots of walking in the sun and warmth, and naturally lots of sleeping. 

*****

Viikonloppu on ollut raskas. Elämäni on mustempaa kuin koskaan aikaisemmin, ja syvä aukko johon putosin on edelleen yhtä syvä. Odotin tätä viikonloppua niin kovasti, muutamaa vapaapäivää, kauniista säästä nauttimista, mutta kuten aina, elämä heitti kehiin yllätyksen. Tällä kertaa yllätys ei ollut miellyttävä tai hyvä, ja pelkäänkin enemmän kuin olen pelännyt pitkään aikaan että toipumiseni vie kauan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää epätoivoisesti kiinni normaalin elämäni puitteista. Kävin elokuvissa viikonloppuna: näin uusimman Pirates of the Caribbeanin (olipa se HUONO) ja uuden Alienin (ei mitään järkeä).

Koska shoppailu yleensä aina auttaa, harrastin myös sitä hieman viikonloppuna. Katsokaa näitä kaunottaria!

Tein itselleni myös uudet kynnet sillä vanhat olivat jo lähes kuusi viikkoa vanhat ja pahasti ylikasvaneet!

Lauantai-iltana meillä oli tiimin kanssa illallinen. Oli niin mahtavaa nähdä sinua jälleen Carolin!!

Ja miten koirat voivat? Hyvin. Näyttää siltä että Hannibalin masuongelmat ovat vihdoin ohi ja niinpä olemme kävelleet paljon auringossa ja lämmössä, ja tietenkin nukuttu paljon.

Up close and personal

This will be my most personal and ugliest post so far. I have been wondering should I even post this...

I have described my being in Germany like a prison to which I do not have the key. This week I fell even to a deeper and blacker hole than before, and I don't know if I have the strength just to crawl even little bit towards the light. I have struggled, I have endured, I have held on and I have tried. I have tried so hard to find my place and trying to learn to live in this community and in many ways I have succeeded. In many ways I have been very proud of myself: I moved here, I have made a life for myself here, I'm good at my work.

And the other side of the coin... Maybe it's me. Maybe I am trying TOO hard. I'm profoundly alone here, and it seems that I will be. I was in a relationship that at first seemed really good and a perfect match, but soon turned toxic and it took me a while to find my strength to end it. I did find it, and then I started dating again. I even found against all my expectations someone gentle, someone real and someone who was willing to welcome me into his life and world. But, that turned sour as well and again I'm standing in the ruins of a relationship and the thing in common with these is me. It seems here there is no empathy nor sympathy for me from other people.

I have been here for almost a year now. Facebook shows you the memories of past years, and during these past few days it has showed me pictures for my going away parties, last days spent with my friends, and all I've been able to think is what I gave up, what I let go and what did I get in return? Hardships, more tears than I ever thought it's even possible to cry, massive insomnia problem. When comes the moment that I can say this trip was well worth it? Will this moment ever come? I have also said that this is just a storm that will pass in its due time, and I just have to wait it out. When will it be calm water and blue skies?

How long does one have to endure before one simply gives up and lets go? Because right now I am more tired than I have ever been.

*****

Tästä tulee henkilökohtaisin ja rumin postaus tähän mennessä. Olen pohtinut pitäisikö tätä edes julkaista...

Olen kuvaillut Saksassa oloani vankilana johon minulla ei ole avainta. Tällä viikolla putosin vieläkin syvempään ja mustempaan kuoppaan kuin aiemmin, enkä tiedä onko minulla voimia edes ryömiä pikkuisen kohti valoa. Olen kamppaillut, olen kärvistellyt, olen sinnitellyt ja olen yrittänyt. Olen yrittänyt niin kovasti löytää paikkani ja yrittänyt oppia elämään tässä yhteiskunnassa ja monella tavalla olenkin siinä onnistunut. Monella tavalla olen ollut valtavan ylpeä itsestäni: muutin tänne, olen rakentanut itselleni elämän tänne, olen hyvä työssäni.

Ja kolikon toinen puoli... Ehkä se olenkin minä. Ehkä yritän LIIAN kovasti. Olen perinpohjaisen yksin täällä, ja näyttää siltä että se ei muutu. Olin parisuhteessa joka aluksi vaikutti olevan hyvä ja täydellinen mätsi, mutta joka pian muuttui myrkylliseksi ja minulla kesti aikani löytää voimani sen lopettamiseksi. Löysin voimani, ja sitten aloitin uudelleen käymään treffeillä. Löysin vastoin kaikkia odotuksiani jonkun lempeän, jonkun oikean ja jonkun joka oli valmis toivottamaan minut tervetulleeksi elämäänsä ja maailmaansa. Mutta, sekin muuttui happamaksi ja jälleen seison parisuhteen raunioilla ja yhteinen nimittäjä olen minä itse. Näyttää siltä ettei täällä minulle ole sympatiaa tai empatiaa muiden ihmisten taholta.

Olen ollut täällä nyt melkein vuoden. Facebook näyttää muistoja menneiltä vuosilta, ja viimeisten päivien aikana se on näyttänyt minulle kuvia läksiäisjuhlistani, viimeisistä päivistä ystävien kanssa, ja ainoa mitä pystyn ajattelemaan on mistä kaikesta luovuin, mistä päästin irti ja mitä sain tilalle? Vaikeuksia, enemmän kyyneleitä kuin luulin olevan edes mahdollista itkeä, massiivisen unettomuusongelman. Koska koittaa se hetki kun voin sanoa kaiken olleen tämän arvoista? Tuleeko se hetki ikinä? Olen myös sanonut että tämä on vain myrsky joka menee ohi ajallaan, ja minun pitää vain odottaa sen ohimenoa. Koska vedet ovat lempeät ja taivaat siniset?

Kuinka kauan pitää jaksaa vain yrittää sinnitellä kunnes sitä luovuttaa ja antaa olla? Koska juuri nyt olen väsyneempi kuin koskaan aiemmin.

Emergency vet

During weekend I also had a moment where I thought I will have a heart attack. On Saturday evening Hannibal started puking blood. Even though they do throw up every once in a while, and Hannibal did have belly problems after we returned from Finland, I have never seen blood in the vomit ever before. I almost shit my pants. Luckily the vet where I always go with my puppies have also 24h emergency service, and the doctor came just for me and Hannibal to the clinic in the evening. She did her examination, gave her antibiotics and two different types of belly protective medicines as she suspected the blood was caused just by irritation. Then we were sent home with the instructions what to do and when to call again if things take turn for the worse. All went well and she slept well. She didn't throw up anymore, and then on Monday morning we had a check-up to make sure Hannibal is ok.

All is well, she is doing good, eating normally and no more throwing up. The bill wasn't nearly as high as I was expecting, so even my wallet is relatively happy! Today there were peace in the chihuahua kingdom and both were enjoying the sun. 

*****

Viikonloppuna oli myös hetki jolloin luulin että saan sydänkohtauksen. Lauantai-iltana Hannibal alkoi oksentamaan verta. Vaikka koirat oksentavatkin aina silloin tällöin, ja Hannibalilla on ollut masuongelmia Suomesta palattuamme, en ole koskaan aiemmin nähnyt verta oksennuksessa. P*skoin melkein pöksyihini. Onneksi eläinlääkärillä, jossa aina käymme, on myös 24 tunnin hätäpäivystys, ja lääkäri tuli klinikalle vain meitä varten illalla. Hän tutki Hannibalin, antoi sille antibiootteja ja kahta eri tyyppistä masunsuojalääkettä sillä hän epäili veren johtuvan vain limakalvojen ärsyyntymisestä. Sitten meidät lähetettiin kotiin varustettuna ohjeilla mitä tehdä ja milloin soittaa uudestaan mikäli asiat kääntyvät huonompaan. Kaikki meni hyvin ja Hannibal nukkui hyvin. Hannibal ei enää oksentanut, ja maanantaina aamulla meillä oli tarkastus jotta varmistuttiin Hannibalin olevan kunnossa.

Kaikki on hyvin, Hannibal voi hyvin, syö normaalisti eikä enää oksenna. Lasku ei ollut läheskään niin korkea kuin odotin, joten lompakkonikin on melko tyytyväinen! Tänään on ollut rauha chihuahuavaltakunnassa ja molemmat nauttivat auringosta.

BBQ, sun and movies

It's been busy week. Work is hectic, like usually, but on Wednesday we had a BBQ at work. This time it was my BBQ, for my production - we are approaching the end of layout, and I wanted to throw a wrap-up party while I still have my whole team present. We had Tabaluga napkins, sangria, white wine and burgers.

It's been very summerly past few days here. 

This weekend it's been even busier. Kitchen is starting to look a little bit more like a kitchen as it's turning its color from brown to white... Pictures will follow. I finally had also the chance of  going to see the Guardians of The Galaxy 2. It was very entertaining!

*****

Viikko on ollut kovin kiireinen. Töissä on haipakkaa, kuten yleensä, mutta keskiviikkona meillä oli töissä grillijuhlat. Tällä kertaa kyseessä oli minun grillijuhlat, minun tuotannolleni - lähestymme layoutin loppua, ja halusin järjestää wrap-up juhlat kun koko tiimini on vielä läsnä. Meillä oli Tabaluga lautasliinoja, sangriaa, valkoviiniä ja hampurilaisia.

Täällä on ollut kovin kesäistä viime päivinä. 

Tänä viikonloppu on ollut vieläkin kiireisempää. Keittiö alkaa näyttää enemmän keittiöltä koska värit muuttuvat ruskeasta valkoiseen... Kuvia seuraa perässä. Minulla oli vihdoin myös tilaisuus käydä katsomassa Guardians of The Galaxy 2. Se oli varsin viihdyttävä!

Christmas

It's Christmas again! Look at these fairytale shoes that magically appeared at my desk.

*****

On jälleen joulu! Katso näitä satukenkiä jotka maagisesti ilmestyivät pöydälleni.

Completed

This weekend I went for a very quick visit to Finland. The main purpose was finally picking up my puppies, and going quickly to my mom's as it was Mother's Day. We came back to Germany already early Sunday morning to have the rest of the day chilling out and just getting adjusted again. It was so great seeing my tiny furry babies again <3 I can't ever thank Tarja enough for taking care of my kids for such a long time.

I had missed them terribly, and even though I doubted if they would even remember my existence, they apparently did remember me. After they realized that it really was mommy that came back, they very super exited and Hirmu even cried after me! They NEVER cry after anything, but Hirmu, my sweetheart, was crying after me. My precious <3 They have also adjusted back to working. It took Hannibal better part of the day getting familiar with things and people, but now she seems to be all ok. 

I also finally had a chance to meet one fellow dog owner whom I met regularly while walking the dogs when I was still in Finland. He listened my worries when I was being laid off and going through a divorce. He listened when I told that I'm moving to Germany. He still listens by reading my blog.  Thank you Paavo for the wonderful picture. 

*****

Tänä viikonloppuna kävin pikavisiitillä Suomessa. Päätarkoitus oli hakea ipanat ja vierailla pikaisesti äitini luona koska kyseessä oli äitienpäivä. Tulimme takaisin Saksaan jo aikaisin sunnuntaiaamuna jotta saimme levätä rauhassa päivän ja taas vain tottua kaikkeen täällä. Oli niin ihanaa nähdä jälleen karvaisia lapsiani <3 En voi koskaan kiittää Tarjaa kylliksi siitä että hän huolehti lapsistani näin pitkän ajan. 

Olin ikävöinyt heitä kovasti, ja vaikka epäilinkin muistaisivatko he edes olemassaoloani, he ilmeisesti muistivat minut. Kun olivat tajunneet että äippä oikeasti tuli takaisin, ne olivat todella innoissaan ja Hirmu jopa itki perääni! Ne eivät KOSKAAN itke minkään perään, mutta Hirmu, kultaseni, itki perääni. Rakkaani <3 He ovat myös totutelleet takaisin työelämään. Hannibalilta vei suurimman osan päivää taas vain tottua asioihin ja ihmisiin, mutta nyt kaikki vaikuttaisi olevan ok. 

Sain myös vihdoin tilaisuuden tavata erään koiranulkoiluttajan jota tapasin säännöllisesti kun ulkoilutin koiriani silloin kun olin vielä Suomessa. Hän kuunteli huoliani kun minut lomautettiin ja kävin läpi avioeroa. Hän kuunteli kun kerroin muuttavani Saksaan. Hän yhä edelleen kuuntelee lukemalla blogiani. Kiitos Paavo ihanasta kuvasta. 

Irvine

Irvine came home this week. I’m sure he will be a great addition to the family, and quickly find his place among other family members. 

You were a bit hassle to get acquainted. 

Irvine, I’m looking forward spending the summer with you.

*****

Irvine saapui kotiin tällä viikolla. Olen varma että hänestä  tulee erinomainen lisä perheeseemme, ja hän löytää nopeasti oman paikkansa muiden perheenjäsenten joukossa. 

Tutustumisvaihe oli vähän hässäkkää. 

Irvine, odotan kovasti yhteistä kesäämme.

Stuttgart, Tübingen and friends

Stuttgart was rainy too and we spent there barely a half an hour, but it seemed pretty nice city too. We did visit the Schloss Solitude. 

Then we drove to Tübingen where I met Carolin. It was so so great seeing her after such a long time. A lot has happened in the meanwhile, and at the same time it was like nothing changed. I still mourn the loss of her from my team, and I know that so does my team. Carolin, our hearts go out to you. Our thoughts are with you. 

And Tübingen? It was so pretty, charming and friendly!! I didn’t even know that Germans can be this friendly. And the people there spoke English like it would be everyday thing!  I wish I will have the chance of spending more time there. I really liked the small village. 

******

Stuttgart oli myös sateinen ja vietimme siellä hädin tuskin puoli tuntia, mutta se vaikutti myös mukavalta kaupungilta. Kävimme myös Schloss Solitudessa. 

Sitten ajoimme Tübingeniin jossa tapasin Carolinin. Oli niin mahtavaa nähdä häntä niin pitkän ajan jälkeen. Paljon on tapahtunut, mutta samaan aikaan tuntui siltä että juuri mikään ei ollut muuttunut. Suren edelleen hänen lähtöään tiimistäni, ja tiedän että niin suree myös tiimini. Carolin, olet ajatuksissamme ja sydämissämme. 

Ja Tübingen? Se oli niin kaunis, hurmaava ja ystävällinen! En edes tiennyt että saksalaiset voivat olla näin ystävällisiä. Ja ihmiset siellä puhuivat englantia kuin se olisi jokapäiväinen juttu! Toivon että saan mahdollisuuden viettää enemmän aikaa siellä. Pidin todella paljon pienestä kylästä.

Castles

In the morning it was time to find one of the tourist attractions I was expecting the most: Neuschwanstein Castle. And boy oh boy, was it stunning!! Not too much tourists, we did an English guided tour inside the castle and even the Marienbrücke was open and we took our tourist pictures.

Then we continued Alpenstrasse a short while but decided to drive straight to Stuttgart as day was starting to turn towards evening.

******

Aamulla oli aika löytää yksi turistinähtävyyksistä jota odotin eniten: Neuschwansteinin linna. Ja voi maailma miten hieno se oli! Ei kovin paljoa turisteja, kävimme englanninkielisellä opastetulla kierroksella linnassa ja jopa Marienbrücke oli avoinna ja saimme turistikuvamme. 

Sitten jatkoimme Alpenstrassea jonkin maktaa kunnes päätimme ajaa suoraan Stuttgartiin koska päivä oli kääntymässä iltaan.

Salzburg, Sacher and sceneries

After picking up the convertible, it was time to hit the road and drive straight to Salzburg. The weather was pretty bad, heavy rain for the most part. The car was a good drive even in this heavy rain – steady, reliable and the fancy technology helped too. The next morning it still rained heavily, but the hotel we stayed for the night was awesome! It was a castle, and the interiors of it were just stunning. 

Then we went to the city itself, drove around a little bit and had a piece of original Sacher-cake at Café Sacher. For me the city of Salzburg seemed very beautiful and definitely something I want to visit again. 

Then it was time to hit the road in the search of Deutche Alpenstrasse. We did find it, and the car was a good drive there too. Lazy for sure, but manageable. We had problems with following the Alpenstrasse because there was a sudden block of the road and it took us a lot of tries to get back on track. We did it in the end, and the sceneries were just breathtakingly beautiful. Mountains, meadows and lakes were our companions for the rest of the day before arriving to Garmisch-Partenkirchen where we stayed for the night.

******

Kun avoauto oli haettu, oli aika lähteä tien päälle ja ajaa suoraan Salzburgiin. Sää oli melko huono, suurelta osin voimakasta sadetta. Auto oli hyvä ajettava huonossakin säässä – vakaa, luotettava ja uusi hieno teknologia auttoi myös. Seuraavana aamuna satoi edelleen voimakkaasti, mutta hotelli jossa yövyimme oli mahtava! Se oli linna, ja sisätilat olivat mykistävän hienot. 

Sitten menimme itse kaupunkiin, ajelimme hieman ympäriinsä ja söimme palat originaalia Sacher-kakkua Café Sacherissa. Salzburg oli todella kaunis kaupunki ja haluan ehdottomasti vierailla siellä uudestaan. 

Sitten oli aika lähteä tien päälle löytääksemme Deutche Alpenstrassen. Löysimme sen, ja auto oli hyvä ajettava myös siellä. Toki laiska, mutta siedettävä. Meillä oli vaikeuksia seurata Alpenstrassea sillä tie oli yllättäen suljettu ja jouduimme yrittämään useamman kerran ennen kuin pääsimme takaisin oikealle tielle. Lopulta onnistuimme, ja maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Vuoret, niityt ja järvet olivat seuranamme lopun päivää ennen saapumistamme Garmisch-Partenkircheniin jossa yövyimme seuraavan yön.

The convertible

As I wrote, during the weekend I was on a roadtrip. My friend arrived to Germany as planned and I picked her up from the airport. Then it was time to get the car. I had rented a convertible and I got exactly what I was expecting. 

She was a thirsty beast, but unfortunately way too lazy for my taste. Very steady on the highway, but when hitting the pedal to the medal, nothing happened. Full of fancy new technology and yet undoubtedly the worst navigation operation system I've ever seen. She was also very big. I mean long and wide. Had couple of scary moments with her on the serpentine roads when there was a bus coming towards us and nowhere to yield and road was very, very narrow... But, all went well, she was all in all enough comfort to enjoy the driving. 

*****

Kuten kirjoitin, viikonloppuna olin roadtripillä. Ystäväni saapui Saksaan suunnitellusti ja menin lentokentälle häntä vastaan. Sitten oli aika hakea auto. Olin vuokrannut avoauton ja sain juuri sen mitä odotinkin. 

Se oli janoinen peto, mutta valitettavasti aivan liian laiska minun makuuni. Hyvin tasainen moottoritiellä, mutta kun painoi kaasun pohjaan, mitään ei tapahtunut. Täynnä uutta hienoa teknologiaa ja silti epäilemättä huonoin navigaattorin käyttöliittymä jonka olen koskaan nähnyt. Se oli myös hyvin iso. Tarkoitan siis pitkä ja leveä. Meillä oli muutama jännä hetki serpentiiniteillä kun vastaan tuli bussi eikä tilaa väistää ollut ja tie oli hyvin, hyvin kapea... Mutta, kaikki meni hyvin, se oli kaiken kaikkiaan tarpeeksi mukava ajettava jotta ajaminen oli nautinto.