Sunday, June 12, 2016

Superficial

As the title of my blog says, I'm superficial and am not ashamed to admit it :D I love my fake lashes, my fake nails and especially my Victoria's Secret. I love high heels, sexy dresses and pants that make me look like I'm nothing but legs. I love muscle cars and motorcycles (used to drive one myself). I love bad action movies (absolute favorite being The Expendables -series) and nothing can make me to watch a chick flick. I'm heavily tattooed and nowhere near being ready.

I've done my own nails for the past eight years, and today I did the very first nails in Germany. All I need now is somehow to find a place that does lashes without it costing a small fortune...



****

Kuten bloginikin otsikko sen sanoo, olen pinnallinen enkä häpeile myöntää sitä :D Rakastan ripsenpidennyksiäni, tekokynsiäni ja Victoria's Secretejäni. Rakastan korkeita korkoja, seksikkäitä mekkoja ja pöksyjä jotka saavat minut näyttämään siltä että olen pelkkää säärtä. Rakastan muskeliautoja ja moottoripyöriä (ajoin itsekin aikoinani sellaista). Rakastan huonoja toimintaelokuvia (ehdoton suosikki The Expendables -sarja) ja mikään ei saa minua katsomaan tyttöleffaa. Olen raskaasti tatuoitu enkä lähimainkaan valmis. 

Olen tehnyt omat kynteni kahdeksan vuoden ajan, ja tänään tein ihka ensimmäiset kynnet Saksassa. Nyt enää pitäisi löytää paikka jossa tehdään ripsiä ilman että se maksaa pienen omaisuuden...

Saturday, June 11, 2016

How pig farmer's daughter became an animation producer in Munich

Some know who I am, some don't. To those that don't, here comes a little background to who I am and what has made me what I am. Today is more text than photos.

As I mentioned, in February I got a call from Trixter would I be available and interested in joining their team as the new animation producer. The timing for this call was exceptional. I had been laid off couple of months earlier, and that was the third time within a year. Uncertainty of productions getting green lighted and growing overall unhappiness towards my old studio had made me think about other options and boom, there was this opportunity served in a golden plate. I chose to say yes as I want to work and not just sit at home crafting (as much as I love crafting).

I had been my whole adult career at the same studio - 15 years. It is a long time, and during those years I learned, evolved, took more responsibility and became the animation professional I am today. Of those years I'm more than grateful. I was lucky enough to work with industry professionals who taught me all I know. During 2007 I was thrown almost by an accident to the deep end of the pool and I did learn how to swim with animated feature called Niko & The Way To The Stars - thus I became production manager and I haven't since touched the actual 3D softwares. Niko1 won Finnish Oscar,  Jussi-award, for best movie 2008 among other awards. In 2012 the sequel, Niko2 - Little Brother, Big Trouble was released. I have worked with hundreds of episodes of tv-series (incl. Itse valtiaat - The Autocrats, Pasila - Jefferson Anderson) as both an artist and a production manager. I have the capability to keep all cords under control, anticipate challenges and problems and due to my artist background, have a deep understanding of all aspects of 3D animation.

Prior moving to Helsinki and started working in the animation industry, I lived in a small city called Forssa where I graduated from high school and grew into adulthood. I hated Forssa with every living cell of my body and I had set my goal at a very early stage: I would not stay in Forssa. No, I would make something out of me and I would find my life elsewhere. I worked in a local Hesburger to pay my bills while applying to schools and trying to get out of Forssa. I spent a year in Tampere studying in a school for waitresses which proved to be a very bad plan B. Finally my hard work paid off and I was accepted to Riihimäki to study multimedia. That was the first step I took in my career-to-be in animation.

As a youngster I lived with my family in several different places. All small, some I can't even recall what they were called, some I have fond memories of. Some I liked, some I disliked, in some I was bullied by teachers and in some by classmates. As a small kid we lived in a pig farm which I did enjoy a lot. I've always liked animals, often liking them more than humans, and the little piglets always were close to my heart. I was very barrel-grown: I wasn't in daycare and didn't meet kids of my age prior to school.

I've never been one to give up, and despite what hardships life have thrown at me, I've eventually always kept my head high. Sometimes I've trashed in self-pity longer, sometimes shorter, but I always get up and march forward. Like the khaleesi, the mother of dragons. Though I'm only a mother of two little chihuahuas who have wrapped my heart around their little paws <3


Photo by courtesy of Sirkku.

****

Jotkut tuntevat minut, jotkut eivät. Niille jotka eivät tunne, tässä enemmän selitystä siitä kuka olen ja miksi minusta on tullut se joka olen. Tänään on enemmän tekstiä kuin kuvia.

Kuten mainitsin, helmikuussa sain soiton Trixteriltä jossa tiedusteltiin olisinko kenties vapailla markkinoilla ja olisinko kiinnostunut liittymään heidän tiimiinsä uutena animaatiotuottajana. Puhelinsoiton ajoitus oli poikkeuksellinen. Minut oli lomautettu paria kuukautta aiemmin, ja se oli kolmas lomautus vuoden sisään. Tuotantojen alkamisen epävarmuus ja kasvava yleinen tyytymättömyys vanhaa studiota kohtaan olivat saaneet pohtimaan muita vaihtoehtoja ja boom, yhtäkkiä tällainen vaihtoehto tarjoiltiin kultalautasella. Päätin sanoa kyllä koska haluan tehdä töitä enkä vain istua kotona askartelemassa (vaikka kovasti pidänkin askartelusta).

Olin ollut koko aikuisikäni työuran samassa studiossa - 15 vuotta. Se on pitkä aika, ja noiden vuosien aikana opin, kehityin, sain lisää vastuuta ja kasvoin siksi animaatioalan ammattilaiseksi joka tänään olen. Noista vuosista olen enemmän kuin kiitollinen. Olin tarpeeksi onnekas saadakseni työskennellä alan ammattilaisten kanssa jotka opettivat minulle kaiken jonka osaan. Vuonna 2007 minut heitettiin melkein vahingossa altaan syvään päähän ja opin kuin opinkin uimaan animaatioelokuvan Niko - Tie Tähtiin parissa - siten minusta tuli tuotantopäällikkö enkä ole sen koommin koskenut 3D ohjelmistoihin. Niko1 voitti Suomen Oscarin, Jussi-palkinnon, parhaasta elokuvasta 2008 muiden palkintojen ohella. Vuonna 2012 julkaistiin jatko-osa Niko2 - lentäjäveljekset. Olen työskennellyt satojen tv-sarjojen jaksojen parissa (mm. Itse valtiaat ja Pasila) sekä artistina että tuotantopäällikkönä. Minulla on kyky pitää kaikki langat käsissäni, ennakoida haasteita sekä ongelmia ja johtuen taustastani artistina, minulla on syvä ymmärrys kaikista 3D animaation eri osa-alueista.

Ennen Helsinkiin muuttoa ja animaatioalalla työskentelyn alkamista asuin pienessä kaupungissa nimeltä Forssa jossa kävin lukion ja kasvoin aikuisuuteen. Vihasin Forssaa jokaisella solullani ja olin asettanut tavoitteeni jo varhaisessa vaiheessa: en jäisi Forssaan. En, minä tekisin elämälläni jotain ja löytäisin sen jostain muualta. Työskentelin paikallisessa Hesburgerissa maksaakseni laskuni samalla hakien kouluihin päästäkseni pois Forssasta. Vietin vuoden Tampereella opiskellen tarjoilijaksi, joka kuitenkin osoittautui erittäin huonoksi B-suunnitelmaksi. Vihdoin kova työni palkittiin ja minut hyväksyttiin Riihimäkeen opiskelemaan multimediaa. Se oli ensimmäinen askel kohti uraani animaatioalalla.

Nuorena asuin perheeni kanssa useissa eri paikoissa. Kaikki pieniä, osan nimiä en edes muista, osasta minulla on mukavia muistoja. Osasta pidin, osaa inhosin, osassa minua kiusattiin opettajien puolelta ja osassa koulukavereiden taholta. Kun olin pieni, asuimme sikafarmilla josta pidin kovasti. Olen aina pitänyt eläimistä, usein enemmän kuin ihmisistä, ja pienet possut olivat aina lähellä sydäntäni. Olin kovin tynnyrissä kasvanut: en ollut päiväkodissa enkä tavannut ikätovereitani ennen kouluun menoa.

En ole koskaan ollut luovuttajatyyppiä, ja huolimatta vaikeuksista joita elämä on eteeni heittänyt, olen aina lopulta pitänyt pääni pystyssä. Joskus olen kieriskellyt itsesäälissä kauemmin, joskus vähemmän aikaa, mutta aina olen noussut ja jatkanut eteenpäin. Kuten khaleesi, lohikäärmeiden äiti. Vaikka itse olenkin vain äiti kahdelle pienelle chihuahualle jotka ovat kietoneet sydämeni pienten tassujensa ympärille <3


Wednesday, June 8, 2016

City bike

Today I got a hint of a store that sells second hand bikes. I had been thinking about getting a bike just to be able to help me to get out and about. I had decided I wouldn't spend too much on the bike since it's just for year and a half.

Well. The second hand bikes were awful. And since I'm superficial, awful doesn't cut it, does it? So I ended up doubling my budget, but I'm very pleased with the end result. High heels and dress on, my tiny chihuahuas to their traveling back bag, and off we go!




****

Tänään sain vinkin käytettyjä pyöriä myyvästä kaupasta. Olin ajatellut muutenkin ostaa pyörän jotta liikkuminen kaupungissa on vähän helpompaa. Olin päättänyt etten tuhlaisi pyörään kovin paljoa koska se kuitenkin on vain puoleksitoista vuodeksi.

No. Käytetyt pyörät olivat aivan kamalia. Koska olen pinnallinen, kamala pyörähän ei käy laatuun, vai mitä? Niinpä päädyin tuplaamaan budjettini, mutta olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Korkokengät jalkaan, mekko päälle, chihuahuat kuljetusreppuunsa ja matkaan!

Tuesday, June 7, 2016

Basic day

After the weekend full of dragging old furniture out and getting new stuff in, it felt almost as a holiday going to work on Monday. And with my dear stuff that I found from one of the boxes when emptying them! When I get homesick at work, all I need is little salmiakki, my favorite colored pen and morning tea from the mug I got as a going away present from a group of very special ladies <3




Today we had a small BBQ at the studio. Pretty nice - no special occasion, just some beer and hamburgers for all - and even weather turned surprisingly very summerly.


Though it seems that German efficiency is a myth. I've been now mostly waiting. Waiting access to servers, permissions to access this and that, and today I learned that IT will set up my brand new Mac without internet! Hmm, it will become pretty difficult to work when traveling without internet. Such as emails will be hard to access without it... And don't even get me started about incident on my second day: lock of the front door got broken and the whole studio waited for half a day just to get in. It would've been cheaper just to break in than to keep everybody standing outside doing nothing for half a day!!

****

Työntäyteisen viikonlopun jälkeen tuntui lähes lomalta mennä töihin maanantaina. Ja vieläpä rakkaiden esineideni kanssa jotka löysin muuttolaatikoista! Kun koti-ikävä töissä iskee, tarvitsen vain vähän salmiakkia, lempparikynäni ja aamuteeni mukista, jonka sain läksiäislahjaksi ryhmältä erittäin tärkeitä naisia <3

Tänään studiolla oli pienet grillijuhlat. Ei mitään erikoistapahtumaa, kaikille hampurilaiset ja vähän olutta. Jopa sää muuttui yllättäen varsin kesäiseksi.

Vaikka tuntuukin siltä että saksalainen tehokkuus on myytti. Tähän mennessä olen enimmäkseen odottanut. Pääsyä servereille, käyttöoikeuksia sinne sun tänne, ja tänään valkeni että IT aikoo asentaa upouuden Mäkkini ilman internetiä! Työnteko matkustaessa vaikeutuu huomattavasti ilman nettiä, kuten vaikkapa sähköpostin käyttö... En viitsi edes aloittaa meuhkaamaan sattumasta toisena työpäivänäni: etuoven lukko meni rikki, ja koko studio odotti puoli päivää vain päästäkseen sisään. Olisi ollut halvempaa rikkoa ikkuna ja murtautua sisään kuin seisottaa kaikkia ulkona tekemättä mitään puolen päivän ajan! 

Sunday, June 5, 2016

La Farana

Or something similar. I found out that there is an italian restaurant just around the corner of my loft. As I love pizza, I chose my favorite:


Pizza crudo. It was very good. I think I found my restaurant! For dessert I took piece of chocolate cake. Damn it is delicious!! 



But, I have say that it feels a bit strange to me that this huge piece of cake costs 2,5€ when a can of water (tap water, mind you) costs 5,5€...! 

****

Löysin nurkan takaa italialaisen ravintolan. Tykkään pizzasta, joten sellaisen otin. Pizza Crudo. Se oli oikein hyvää. Luulen että löysin ravintolani! Jälkkäriksi otin suklaakakun palasen. Juma se on herkullista! 

Mutta on sanottava että tuntuu aika hassulta että tämä jättimäinen pala kakkua maksaa 2,5€ ja kannullinen vettä (hanasellaista) maksaa 5,5€...!

Pimp my loft

I've been busy little bee getting my loft into a habitable apartment - it's taken all my spare time to get it where it is now. What you will now read will not fit into a short update, so prepare yourself. As you might remember, this is what I started from:






Imagine also the boxes with my stuff inside them into the mixture. First task was to get rid of all the old unwanted furniture which was plentiful. Armchairs, old side tables, weird shelves and unbelievable amount of dirty clutter had to go. I have never seen apartment as filthy as this and it doesn't even have a vacuum cleaner. Or a mob for that matter. For a person with my neurotics and sense of cleanliness it was unbearable few days.





Most of the old stuff I carried outside to my small patio. Hopefully they'll be gone from there next week. I had to ask help from a neighbor as some of the items were too heavy for me move them by myself. Some of the old stuff I kept, but just moved them to a new place. 

Then it was time to hit Ikea and get some new furniture - clothing racks and drawers, sofa and mattresses. My insomnia was still going strong though I did have a couple of hours of sleep each night, but all I could think of was a set of new mattresses. 


Just one third of the stuff that was delivered to my place. Also I got a new vacuum cleaner and a mob. First task was to remove rest of old stuff: mattresses. I can't even post a picture how filthy the mattresses were when I removed the sheets. Needless to say, my evening shower was very long and very hot. New mattresses, sheets from home and new pillows and blankets. I also changed the place of the bed, and this is my bedroom now:


I'm very happy of the end result. It's a proper bedroom now, with proper mattresses and blanket. For two nights I've slept like a baby and even though my insomnia will return as it always does, right now I have gotten enough sleep to last a few weeks. Clean sheets and soft bed gives me the utmost pleasure. 

Then it was time to handle downstairs. Move furniture to new places, assembly shitload of Ikea stuff and clean my ass off. I might be many things but ineffectiveness it NOT one of the things: 




When Saturday started to turn towards late evening, I got my new dressing room ready and I had unpacked ALL my clothes. And cleaned like a madwoman. 



Today I unpacked rest of my stuff and put together my new living room area. Dinner table found a new place, old chairs as well, new sofa fits like a glove and now it is as clean as it is possible to get this place. 



There is some clutter still I need to remove and some shelves need to go. Kitchen area needs a proper cleaning as well, but for now this'll do. Next I will do shitload of painting. All the walls need white paint, and everything that is brown wood needs white paint. There will be more pimp my loft -updates in the future, but right now I can again breathe and things are comfortable. 

I didn't do all the designing of the place by myself, so big thanks goes to this person whose input was invaluable <3



****

Viime päivien kaikki vapaa-aika on mennyt asunnon saamisessa asuttavaan kuntoon. Seuraava päivitys ei ole lyhyt! Ensimmäiset kuvat näyttävät lähtötilanteen. Kuvittele joukkoon vielä muuttolaatikkoni. 

Ensimmäiseksi eroon piti päästä vanhoista huonekaluista. Nojatuoleja, vanhoja sohvapöytiä, valtava määrä järkyttävän likaista sälää joista kaikista piti päästä eroon. En ole ikinä eläissäni nähnyt näin likaista asuntoa, eikä täällä ole edes imuria. Tai moppiakaan. Ihmiselle, jolla on neuroosini ja siisteystajuni, menneet viime päivät olivat lähes sietämättömiä. 

Suurimman osan tavaroista kannoin pienelle pihalleni ja toivon että ne häipyvät ensi viikon jälkeen. Jouduin pyytämään naapurilta kantoapua, sillä osa huonekaluista oli liian raskaita yksin kannettaviksi. Osan vanhoista tavaroista pidin ja siirsin ne vain uusille paikoille. 

Sitten oli aika käydä Ikeassa. Vaaterekkejä, laatikostoja, sohva, uudet patjat... Unettomuuteni porskutti edelleen varsin vahvana, vaikka olinkin saanut jo muutaman tunnin nukuttua öisin, en silti pystynyt ajattelemaan muuta kuin uusia patjoja. 

Tavarat toimitettiin suoraan kämpille, ja ostin myös imurin ja mopin. Ensimmäiseksi kannoin vanhat patjat ulos. Patjat olivat niin likaiset etten pystynyt edes ottamaan kuvaa niistä. Tarpeetonta sanoakaan että iltasuihkuni olit erittäin pitkä ja erittäin kuuma. Uudet patjat, puhtaat lakanat kotoa ja uusi peitto ja uudet tyynyt. Siirsin myös sängyn paikkaa. 

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Makuuhuone on nyt oikea makuuhuone uusine patjoineen ja peittoineen. Olen nukkunut kaksi yötä kuin vauva, ja vaikka unettomuuteni palaakin kuten aina, olen saanut nukuttua tarpeeksi pärjätäkseni muutaman viikon. Puhtaat lakanat ja pehmeä sänky tuottavat minulle suunnatonta mielihyvää. 

Sen jälkeen oli aika siirtyä alakerran kimppuun. Siirtää vanhoja huonekaluja uusille paikoille, kasata niin perhanasti Ikea-kamaa ja siivota niin maan perkeleesti. Saatan olla montaa asiaa, mutta tehoton EN ole!!

Kun lauantai kääntyi iltaan, olin saanut pukeutumistilan valmiiksi, KAIKKI vaatteet puretuksi ja olin siivonnut kuin sekopää. 

Tänään purin loput tavaroistani ja järjestelin uuden olohuoneeni. Ruokapöytä löysi uuden paikan, kuten myös vanhat tuolit, uusi sohva istuu kuin nenä päähän ja nyt täällä on niin puhdasta kuin on ylipäätään mahdollista. 

Jäljellä on vielä vähän roinaa ja hyllyjä jotka täytyy poistaa. Keittiö tarvitsee perusteellisen puhdistuksen, mutta juuri nyt tämä kelpaa. Seuraavaksi maalaan perkeleesti. Kaikki seinät tarvitsevat valkoista maalia, ja kaikki ruskea puu tarvitsee valkoista maalia. Tulevaisuudessa seuraa lisää pimppaa loftini -päivityksiä, mutta juuri nyt voin jälleen hengittää ja täällä on miellyttävä olla. 

En suinkaan suunnitellut loftiani yksin, joten suuret kiitokset henkilölle jonka ajatukset olivat korvaamattomat <3







Wednesday, June 1, 2016

First day at work

Today was my first day at the studio. Tons of new things to learn, names to remember and stuff to figure out. Already have meetings marked to my calendar and people listens to me and my opinions matter.


My new home is located approx. 30min walking distance from the studio and the route goes through the huge city park in the middle of the city. Even though I'm more into shopping malls being superficial, I have to admit that this park is pretty nice. 



There is also right around the corner of the studio huge church or whatever. Don't know and don't really care, but it's big. 



****

Tänään oli ensimmäinen päivä studiolla. Tonneittain uusia asioita opittavana, nimiä muistettavana ja asioita selvitettävänä. Nyt jo kalenterissa on kokouksia ja minua kuunnellaan ja mielipiteilläni on merkitystä.

Uusi kotini sijaitsee noin 30min kävelymatkan päässä studiolta ja työmatka kulkee suuren kaupunkipuiston läpi. Vaikka olenkin enemmän innostunut ostoskeskuksista, on myönnettävä että onhan tämä puisto aika kiva.

Studion nurkan takana on myös valtava kirkko tai joku vastaava. En oikein tiedä, enkä oikein piittaakaan, mutta iso se on.