Well. About the same day when I was thinking what to write, I fell sick. At first I didn't think much of it. Just a little rash in the forehead, a little pain around my right ear - maybe again something to do with my jaw? And everybody has rashes from time to time, right? Then the rash didn't go away, and the pain in the ear just got worse. So bad that I wasn't even able to sleep, despite pain killers. This was on Sunday last week. On Monday (last week) I went to studio as I needed some help finding a doctor. The system here is still a bit unclear to me: how to make a doctor's appointment as I have had help earlier and hadn't really needed doctors that often. So, I got a doctor's appointment very quickly, and when she saw my face, she sent me immediately to a specialist. When he saw my face, he suspected adulthood chickenpox with primary virus infection in my forehead and secondary bacteria infection in my right ear area. He gave me a prescription for a few different medication, and wanted to see me again on Wednesday. He told me to call him if it gets worse during the night as he was expecting a little progress.
Tuesday morning came and there was no progress. On the contrary, it was getting worse: the blister area in my forehead had started to swell. So, I gave the doctor a call, he wanted to see me immediately and when I got there, he sent me directly to dermatology policlinic to be evaluated if I needed more serious treatment or if the medication I was already on would be sufficient.
The policlinic was an interesting experience. As I have been privately insured for almost a year now, different rules apply. First a security woman almost threw me out from the policlinic as the public part was already closed for the day when I got there. She obviously didn't speak English, and my German is too broken for me to be able to explain these kind of things. She did finally find a nurse to whom I explained my situation and showed the paper I had gotten from the doctor. She took one look at it, read the magic word "private" and sent me right away to a different part of the policlinic. That's where the emergency private patients were admitted. When I got there, a doctor saw me immediately and told me flat out: the situation was severe and they needed to take me in for a week. As the infection was in my face, and already in my ear area, the risk was apparently very high: it could easily spread to my eyes or to my brain. However, this whole ordeal with the public and private healthcare got me thinking that if I would've been insured by public care, I guess I would've had to wait one more day before getting to see a doctor, and what if it would've been too late at that point? It is very weird to have this split between the first class and the second class.
Anyhow, the policlinic doctor sent me upstairs to the ward where I was to be signed in, checked by doctors, some blood taken for first tests and then I could still go home and pack some stuff to have with me. That's what happened. It took a lot of time, of course. I waited at the ward, I waited for the nurses, I waited for the doctors, I waited for the blood tests... But in the end they were all done and I went home to pack my stuff. At that point I didn't have much time as they told me I should be back at the ward in a couple of hours. So, I rushed home, packed my stuff, kissed the puppies goodbye and took off again. I have spent too much time in the hospitals during my adulthood, and I really wasn't looking forward for this time either.
To be continued...
*****
Pari viikkoa sitten ajattelin kirjoittaa blogipäivityksen, mutta minulla ei juurikaan ollut uutisia jaettavaksi. Elämä on tasoittunut: kotimme on melkein valmis, kaikki on hyvin minun ja mieheni välillä, ipanat voivat hyvin... Tietenkin aina on työliitännäisiä juttuja joko pinnalla tai kuplimassa pinnan alla, mutta niistä en juuri voi vapaasti puhua.
No. Samana päivänä kun ajattelin kirjoittavani, sairastuin. En aluksi pitänyt sitä minään; vähän ihottumaa otsassa, vähän kipua oikean korvan ympärillä - ehkäpä jälleen jotain leuan kanssa? Ja kaikilla meistä on välillä ihottumaa, vai mitä? Sitten ihottuma ei mennytkään pois, ja kipu korvan seudulla muuttui vain pahemmaksi. Niin pahaksi etten edes saanut nukuttua, huolimatta kipulääkkeistä. Tämä oli sunnuntaina viime viikolla. Maanantaina (viime viikolla) menin studiolle sillä tarvitsin apua lääkärin löytämisessä. Systeemi täällä on minulle edelleen hieman epäselvä: kuinka saadaan aika lääkärin vastaanotolle sillä olen saanut siihen aina apua enkä ole tarvinnut lääkäriä kovinkaan usein. No, sain ajan vastaanotolle ja kun ko. lääkäri näki kasvoni, lähetti hän minut heti spesialistille. Kun spesialisti näki kasvoni, epäili hän aikuisiän vesirokkoa. Ensisijainen tulehdus otsassa ja toissijainen tulehdus oikean korvan seudulla. Hän antoi minulle reseptin erilaisiin lääkkeisiin, ja halusi nähdä uudestaan keskiviikkona. Hän kehotti soittamaan mikäli tilanne muuttuu pahempaan suuntaan yön aikana sillä hän odotti pientä edistystä.
Tiistaiaamu koitti eikä tilanne ollut parantunut. Päinvastoin, se oli menossa huonompaan: rokkoalue otsassa oli alkanut turvota. Siispä soitin lääkärille, hän halusi nähdä minut välittömästi ja kun pääsin sinne, lähetti hän minut suoraan dermatologian poliklinikalle jossa arvioitaisiin tarvitsisinko vakavampaa hoitoa vai riittäisivätkö ne lääkkeet jotka olin jo saanut.
Poliklinikka oli mielenkiintoinen kokemus. Koska olen ollut yksityisen terveysvakuutuksen asiakas jo lähes vuoden, eri säännöt pätevät. Ensin vartija meinasi potkaista minut ulos klinikalta sillä julkisen puolen vastaanotto oli jo suljettu siltä päivältä kun polille pääsin. Vartija ei ilmeisestikään puhunut englantia, ja saksani on aivan liian rikkinäistä jotta voisin selittää tällaisia asioita saksaksi. Hän kuitenkin löysi sairaanhoitajan jolle selitin asiani ja näytin lääkäriltä saamaani lähetettä. Hän katsoi lähetettä kerran, luki maagisen sanan "yksityinen" ja lähetti minut välittömästi toiseen osaan poliklinikkaa. Sieltä otettiin kiireelliset yksityispuolen potilaat sisään. Kun pääsin sinne, lääkäri tutki minut välittömästi ja kertoi uutiset suoraan: tilanne oli vakava ja minut pitäisi ottaa sisään viikoksi. Koska tulehdus oli kasvoissani, ja jo valmiiksi korvan alueella, riski oli ilmeisesti korkea: se voisi helposti levitä silmiini tai aivoihini. Tämä jaottelu julkisen ja yksityisen puolen potilaiden välillä sai minut kuitenkin ajattelemaan: jos olisin ollut julkisen puolen potilas, olisin ilmeisesti joutunut odottamaan yhden ylimääräisen päivän jotta olisin nähnyt lääkärin, ja mitä jos se olisi ollut silloin jo myöhäistä? Tämä on outo jako ykkösluokan ja kakkosluokan potilaiden välillä.
Joka tapauksessa, poliklinikan lääkäri lähetti minut yläkertaan osastolle jossa minut kirjattaisiin sisään, tarkistettaisiin lääkäreiden taholta, otettaisiin verikokeet ensimmäisiä testejä varten ja sitten voisin käydä kotona pakkaamassa vähän tavaroita mukaani. Näin tapahtui. Tämä kaikki vei tietenkin runsaasti aikaa. Odotin osastolla, odotin hoitajia, odotin lääkäreitä, odotin verikokeita... Mutta lopulta kaikki oli vihdoin tehty ja menin kotiin pakkaamaan tavarani. Tässä vaiheessa minulla ei ollut paljoa aikaa sillä minun piti olla takaisin osastolla parin tunnin kuluttua. Niinpä kiirehdin kotiin, pakkasin laukkuni, sanoin heipat ipanoille ja lähdin matkaan. Olen viettänyt liikaa aikaa sairaaloissa aikuisiälläni, enkä todellakaan ollut innoissani tästäkään ajasta.
Jatkoa seuraa...
No comments:
Post a Comment