Still at home

As I mentioned in my last blog, I was a little worried about returning to work on Monday. Even though I was feeling otherwise kind of ok, the meds were just as heavy as before. I was still dizzy, I still had problems focusing my eyes and it felt like I was in a haze. However, I did go to the studio in the morning, but I didn't make more than couple of hours when I had to call my doctor again. I got an appointment for the same day, and after I explained my problems, I needed to still stay at home for the rest of the week.

Detoxing from the meds was a question mark - the pain meds were meant for chronic pain and preventing epilepsia! I had no desire to keep taking these kind of meds, and after few days I actually went cold turkey. Yes, the doctor at the hospital had warned against doing that, but come on: epilepsia meds?! Dizziness, constant haze and unfocused eyes? F*ck that sh*t. It took few days for the meds to clear out of my system, but come Friday I was finally starting to feel like myself again. I was able to think, to see, just to be me. The pain also stayed away despite cutting off the meds. It was safe to say that I was finally ok.

So what did I do during this last week at home? Pretty much the same as before. I watched more series from Amazon and Netflix (finished few that have been left in the middle for quite some time) and finished my second crocheted shawl. Same pattern as before, Lost in Time (copyright @mijocrochet), but a different yarn.

And the puppies have probably had the best time of their life. Two full weeks cuddling in the sofa non-stop in mummy's lap! What could possibly be better?? 

This weekend we were busy. We had ordered a sideboard from Amazon already several weeks ago, but some parts were broken and we had to wait until they arrived that we could finally assembly it. The parts came this week, and today we spent several hours putting it together. It was a shitty piece to assembly, and people might say what they want for Ikea stuff, but at least their manuals are super clear and super simple. Unlike this sideboard's manual. But, it's built, and finally I also was able to empty all the clutter from my atelier as everything finally has a place! Now the atelier needs only paint in one wall and the new curtains, and then it's all ready. But now I have all the space I need to start sewing my new jacket and new purse. Lots of new ideas! I also ordered a brand new mannequin to use for my sewing. 

*****

Kuten mainitsin viime blogissani, olin hieman huolissani paluustani töihin maanantaina. Vaikka muuten voinkin ihan kohtuullisen ok, lääkkeet olivat silti yhtä vahvoja kuin aiemminkin. Minua huimasi edelleen, minulla oli edelleen vaikeuksia kohdistaa katsettani ja tuntui kuin olisin sumussa. Menin kuitenkin studiolle aamulla, mutta en pärjännyt muutamaa tuntia pidempään kunnes minun oli soitettava lääkärilleni. Sain ajan samalle päivälle, ja kun olin selittänyt ongelmani, piti minun silti jäädä vielä kotiin loppuviikoksi.

Lääkkeistä vieroitus oli kysymysmerkki - kipulääkkeet oli tarkoitettu kroonisen kivun hoitoon ja epilepsian estoon! Minulla ei ollut mitään innostusta syödä tällaisia lääkkeitä, ja muutaman päivän kuluttua lopetin ne itse asiassa kuin seinään. Kyllä, lääkäri sairaalassa oli varoittanut tekemästä juuri sitä, mutta oikeasti: epilepsia lääkkeitä?! Huimaus, jatkuva sumu ja tarkentamaton katse? Paskat. Meni muutama päivä että lääkkeet poistuivat elimistöstäni, mutta perjantain tullessa oloni alkoi olemaan vihdoin jälleen normaali. Pystyin ajattelemaan, näkemään, vain olemaan minä. Kipu pysyi myös poissa vaikka lopetin lääkkeet kerralla. Olin vihdoin kunnossa.

Mitä sitten tein tämän viimeisen viikon kotona aikana? Aikalailla samaa kuin aiemminkin. Katsoin lisää sarjoja Amazonista ja Netflixistä (lopetin muutaman jotka ovat jääneet roikkumaan kesken jo aika kauan) ja sain valmiiksi toisen virkatun huivini. Sama malli kuin aiemmin, Lost in Time (copyright @mijocrochet), mutta eri lanka.

Ipanoilla on luultavasti ollut elämänsä parasta aikaa. Kaksi täyttä viikkoa sohvalla äipänä sylissä nonstoppina! Mikä voisi olla parempaa??

Tänä viikonloppuna olimme kiireisiä. Olimme tilanneet lipaston Amazonista jo useita viikkoja sitten, mutta muutama osa oli rikkinäisiä ja meidän piti odottaa niiden saapuvan ennen kuin saatoimme vihdoin kasata sen. Osat tulivat tällä viikolla, ja tänään vietimme monta tuntia kasaten lipaston. Se oli todella hankala kasata, ja Ikea-tavaroista voidaan sanoa mitä tahansa, mutta ainakin niiden kokoamisohjeet ovat todella selkeitä ja todella yksinkertaisia. Päinvastoin kuin tämän lipaston ohjeet. Mutta, se on nyt kasattu, ja pystyin vihdoin tyhjentämään ateljeeni kaikesta ylimääräisestä tavarasta kun kaikelle vihdoin oma paikkansa. Nyt ateljeesta puuttuu enää maali yhdeltä seinältä ja uudet verhot, ja sitten se on kokonaan valmis. Mutta nyt minulla on kaikki tila mitä tarvitsen aloittaakseni ompelemaan uutta takkiani ja uutta käsilaukkuani. Paljon uusia ideoita! Tilasin myös upouuden mallinuken ompelua varten.