Hospital, part 1

Couple of weeks ago I was thinking about writing a blog update, but I didn't really have much news to share. Life has evened out: the apartment is almost finished, everything is great between me and my man, the puppies are doing very well... Of course some work related stuff is always surfacing or bubbling under, but those are things I can't really speak freely about. 

Well. About the same day when I was thinking what to write, I fell sick. At first I didn't think much of it. Just a little rash in the forehead, a little pain around my right ear - maybe again something to do with my jaw? And everybody has rashes from time to time, right? Then the rash didn't go away, and the pain in the ear just got worse. So bad that I wasn't even able to sleep, despite pain killers. This was on Sunday last week. On Monday (last week) I went to studio as I needed some help finding a doctor. The system here is still a bit unclear to me: how to make a doctor's appointment as I have had help earlier and hadn't really needed doctors that often. So, I got a doctor's appointment very quickly, and when she saw my face, she sent me immediately to a specialist. When he saw my face, he suspected adulthood chickenpox with primary virus infection in my forehead and secondary bacteria infection in my right ear area. He gave me a prescription for a few different medication, and wanted to see me again on Wednesday. He told me to call him if it gets worse during the night as he was expecting a little progress. 

Tuesday morning came and there was no progress. On the contrary, it was getting worse: the blister area in my forehead had started to swell. So, I gave the doctor a call, he wanted to see me immediately and when I got there, he sent me directly to dermatology policlinic to be evaluated if I needed more serious treatment or if the medication I was already on would be sufficient. 

The policlinic was an interesting experience. As I have been privately insured for almost a year now, different rules apply. First a security woman almost threw me out from the policlinic as the public part was already closed for the day when I got there. She obviously didn't speak English, and my German is too broken for me to be able to explain these kind of things. She did finally find a nurse to whom I explained my situation and showed the paper I had gotten from the doctor. She took one look at it, read the magic word "private" and sent me right away to a different part of the policlinic. That's where the emergency private patients were admitted. When I got there, a doctor saw me immediately and told me flat out: the situation was severe and they needed to take me in for a week. As the infection was in my face, and already in my ear area, the risk was apparently very high: it could easily spread to my eyes or to my brain. However, this whole ordeal with the public and private healthcare got me thinking that if I would've been insured by public care, I guess I would've had to wait one more day before getting to see a doctor, and what if it would've been too late at that point? It is very weird to have this split between the first class and the second class. 

Anyhow, the policlinic doctor sent me upstairs to the ward where I was to be signed in, checked by doctors, some blood taken for first tests and then I could still go home and pack some stuff to have with me. That's what happened. It took a lot of time, of course. I waited at the ward, I waited for the nurses, I waited for the doctors, I waited for the blood tests... But in the end they were all done and I went home to pack my stuff. At that point I didn't have much time as they told me I should be back at the ward in a couple of hours. So, I rushed home, packed my stuff, kissed the puppies goodbye and took off again. I have spent too much time in the hospitals during my adulthood, and I really wasn't looking forward for this time either. 

To be continued... 

*****

Pari viikkoa sitten ajattelin kirjoittaa blogipäivityksen, mutta minulla ei juurikaan ollut uutisia jaettavaksi. Elämä on tasoittunut: kotimme on melkein valmis, kaikki on hyvin minun ja mieheni välillä, ipanat voivat hyvin... Tietenkin aina on työliitännäisiä juttuja joko pinnalla tai kuplimassa pinnan alla, mutta niistä en juuri voi vapaasti puhua.

 

No. Samana päivänä kun ajattelin kirjoittavani, sairastuin. En aluksi pitänyt sitä minään; vähän ihottumaa otsassa, vähän kipua oikean korvan ympärillä - ehkäpä jälleen jotain leuan kanssa? Ja kaikilla meistä on välillä ihottumaa, vai mitä? Sitten ihottuma ei mennytkään pois, ja kipu korvan seudulla muuttui vain pahemmaksi. Niin pahaksi etten edes saanut nukuttua, huolimatta kipulääkkeistä. Tämä oli sunnuntaina viime viikolla. Maanantaina (viime viikolla) menin studiolle sillä tarvitsin apua lääkärin löytämisessä. Systeemi täällä on minulle edelleen hieman epäselvä: kuinka saadaan aika lääkärin vastaanotolle sillä olen saanut siihen aina apua enkä ole tarvinnut lääkäriä kovinkaan usein. No, sain ajan vastaanotolle ja kun ko. lääkäri näki kasvoni, lähetti hän minut heti spesialistille. Kun spesialisti näki kasvoni, epäili hän aikuisiän vesirokkoa. Ensisijainen tulehdus otsassa ja toissijainen tulehdus oikean korvan seudulla. Hän antoi minulle reseptin erilaisiin lääkkeisiin, ja halusi nähdä uudestaan keskiviikkona. Hän kehotti soittamaan mikäli tilanne muuttuu pahempaan suuntaan yön aikana sillä hän odotti pientä edistystä. 

 

Tiistaiaamu koitti eikä tilanne ollut parantunut. Päinvastoin, se oli menossa huonompaan: rokkoalue otsassa oli alkanut turvota. Siispä soitin lääkärille, hän halusi nähdä minut välittömästi ja kun pääsin sinne, lähetti hän minut suoraan dermatologian poliklinikalle jossa arvioitaisiin tarvitsisinko vakavampaa hoitoa vai riittäisivätkö ne lääkkeet jotka olin jo saanut. 

Poliklinikka oli mielenkiintoinen kokemus. Koska olen ollut yksityisen terveysvakuutuksen asiakas jo lähes vuoden, eri säännöt pätevät. Ensin vartija meinasi potkaista minut ulos klinikalta sillä julkisen puolen vastaanotto oli jo suljettu siltä päivältä kun polille pääsin. Vartija ei ilmeisestikään puhunut englantia, ja saksani on aivan liian rikkinäistä jotta voisin selittää tällaisia asioita saksaksi. Hän kuitenkin löysi sairaanhoitajan jolle selitin asiani ja näytin lääkäriltä saamaani lähetettä. Hän katsoi lähetettä kerran, luki maagisen sanan "yksityinen" ja lähetti minut välittömästi toiseen osaan poliklinikkaa. Sieltä otettiin kiireelliset yksityispuolen potilaat sisään. Kun pääsin sinne, lääkäri tutki minut välittömästi ja kertoi uutiset suoraan: tilanne oli vakava ja minut pitäisi ottaa sisään viikoksi. Koska tulehdus oli kasvoissani, ja jo valmiiksi korvan alueella, riski oli ilmeisesti korkea: se voisi helposti levitä silmiini tai aivoihini. Tämä jaottelu julkisen ja yksityisen puolen potilaiden välillä sai minut kuitenkin ajattelemaan: jos olisin ollut julkisen puolen potilas, olisin ilmeisesti joutunut odottamaan yhden ylimääräisen päivän jotta olisin nähnyt lääkärin, ja mitä jos se olisi ollut silloin jo myöhäistä? Tämä on outo jako ykkösluokan ja kakkosluokan potilaiden välillä. 

Joka tapauksessa, poliklinikan lääkäri lähetti minut yläkertaan osastolle jossa minut kirjattaisiin sisään, tarkistettaisiin lääkäreiden taholta, otettaisiin verikokeet ensimmäisiä testejä varten ja sitten voisin käydä  kotona pakkaamassa vähän tavaroita mukaani. Näin tapahtui. Tämä kaikki vei tietenkin runsaasti aikaa. Odotin osastolla, odotin hoitajia, odotin lääkäreitä, odotin verikokeita... Mutta lopulta kaikki oli vihdoin tehty ja menin kotiin pakkaamaan tavarani. Tässä vaiheessa minulla ei ollut paljoa aikaa sillä minun piti olla takaisin osastolla parin tunnin kuluttua. Niinpä kiirehdin kotiin, pakkasin laukkuni, sanoin heipat ipanoille ja lähdin matkaan. Olen viettänyt liikaa aikaa sairaaloissa aikuisiälläni, enkä todellakaan ollut innoissani tästäkään ajasta. 

Jatkoa seuraa...

Winter

Winter has finally arrived to Germany. I've been still using my bicycle up until last Wednesday when I finally had to give in. It's been snowing some, then melting, then snowing again and it just got too slippery. We also had a snowstorm at the end of the week and even though it's been raining today and the snow is melting, for a few days we had a real winter. We even had to go and buy a snow shovel, and it came to use already because the puppies needed pathways in the garden. Hopefully in a week or two I can take my bicycle out again for I really don't like the (over)crowded subway.

I also took on a new arts and crafts project. I decided I need a new scarf (hah!) and there is this one pattern I've been wanting to try for probably years now. It's been a lazy Sunday with some summer yarn and a crochet hook. As the puppies woke us up already after 6am, I could've been more efficient with for example painting the walls, but instead I've been hooked on hooking!

*****

Talvi on vihdoin saapunut Saksaan. Kuljin edelleen aina viime keskiviikkoon saakka polkupyörälläni jolloin jouduin vihdoin luovuttamaan. Lunta on satanut, sitten se on sulanut, sitten on taas satanut lisää lunta ja niinpä alkoi olla liian liukasta. Täällä oli myös lumimyrsky viikon lopussa ja vaikka tänään onkin satanut ja lumi on sulamassa pois, muutaman päivän ajan meillä oli oikea talvi. Meidän piti jopa ostaa lumilapio ja sitä tarvittiin jotta ipanat saivat polkuja puutarhaan. Toivottavasti viikon tai kahden kuluttua pystyn jälleen jatkamaan polkupyöräilyä sillä en todellakaan pidä (yli)kansoitetusta metrosta. 

Aloitin myös uuden askarteluprojektin. Päätin että tarvitsen uuden huivin (hah!) ja olen halunnut kokeilla erästä mallia jo varmaankin useamman vuoden verran. Sunnuntai on ollut laiska kera kesälangan ja virkkauskoukun. Koska ipanat herättivät meidät jo aamukuuden jälkeen, olisin voinut olla tehokkaampi esimerkiksi maalaamalla seinät, mutta sen sijaan olenkin ollut koukussa koukkuun! 

Puppies and dentals

Shortly before Christmas we took the puppies to the vet to get their dentals taken care of. Hannibal has been grumpier than usual, so we figured that it might be there is something in her teeth that is bothering her as in every other way she seem to be completely ok. Their annual dentals would have happened anyways at the latest early February, so it was a good time to go to the vet.

As it turned out, Hannibal had infected teeth and they had to remove four from the back of her mouth. It doesn't seem to be periodontitis which is a good thing. Everything went well with her anesthesia and all in all she was recovering quickly.

Hirmu on the other hand had severe problems. During her anesthesia she stopped breathing and it took quite a lot of work for the vet to get her breathing again on her own. When the vet called me and explained what was the situation, I thought that my heart would stop. Hirmu is only six years old and other than her teeth, is healthy as a horse. Both of my puppies are very dear to me, but Hirmu is my precious, has always been. My world will collapse when I have to say goodbye to her, and I definitely were not ready to do that just yet. Luckily in the end Hirmu started breathing again on her own and the crisis was averted. They had to remove three tooth which means that she now has only five left. The vet is optimistic that we will now have more time before the next operation is needed for Hirmu. When that time comes we will have a new problem. Since Hirmu has stopped breathing once, it is likely this will happen again if anesthesia is used. I don't know, however, what is or even can be the alternative. Her teeth will become a problem at some point; as long as she has even one tooth left, the periodontitis will eat its way through it. Well. It does not do any good to worry about the future. We will cross the bridge when it's time for it. Right now we will focus on her happiness and making sure both of them have everything they need.

The operation took a toll on both of the puppies. Both had antibiotics, both had pain killers and both were tired. After a few days they started to be themselves again, but it was a good thing Christmas holiday was just around the corner and we were all able just rest.

******

Vähän ennen joulua veimme ipanat eläinlääkärille hammaslääkäriin. Hannibal oli kärttyisämpi kuin yleensä, joten ajattelimme että sen hampaissa saattaa olla jotain joka vaivaa sitä, sillä muuten Hannibal oli ollut ihan normaali. Vuosittainen hammaslääkäri olisi joka tapauksessa ollut edessä viimeistään helmikuun alussa, joten nyt oli hyvä aika käydä lääkärissä.

Kuten kävi ilmi, Hannibalilla oli tulehtuneita hampaita ja neljä takahammasta piti poistaa. Ei kuitenkaan näytä siltä että kyseessä olisi parodontiitti joka on hyvä asia. Kaikki meni hyvin anestesian suhteen ja kaiken kaikkiaan hän toipui nopeasti.

Hirmulla sen sijaan oli vakavia ongelmia. Anestesian aikana se lopetti hengittämästä ja vaati melko paljon töitä lääkäriltä että saivat Hirmun jälleen hengittämään omin voimin. Kun lääkäri soitti minulle ja selitti mikä tilanne on, luulin että sydämeni pysähtyy. Hirmu on vain kuusi vuotta vanha ja hampaita lukuunottamatta se on täysin terve. Molemmat ipanat ovat minulle erittäin rakkaita, mutta Hirmu on aarteeni, on aina ollut. Maailmani romahtaa kun joudun jättämään sille hyvästit, enkä todellakaan ollut siihen vielä valmis. Onneksi loppujen lopuksi Hirmu alkoi hengittämään itse ja kriisi vältettiin. Lääkärin piti kuitenkin poistaa kolme hammasta mikä tarkoittaa sitä, että hampaita on enää jäljellä viisi. Lääkäri oli optimistinen sen suhteen että meillä olisi nyt hieman enemmän aikaa ennen kuin Hirmun täytyy mennä uuteen operaatioon. Kun sen aika koittaa, meillä on uusi ongelma. Koska Hirmu on lopettanut hengittämästä kerran, on todennäköistä että se toistuu uudelleen mikäli se joudutaan nukuttamaan. En kuitenkaan tiedä mikä voisi olla vaihtoehto tai onko sellaista edes. Hirmun hampaat tulevat olemaan ongelma; niin kauan kuin niitä on yksikin jäljellä, parodontiitti syö tietään sen läpi. No. Juuri nyt ei ole syytä murehtia tulevaa. Ylitämme sen sillan kun on sen aika. Juuri nyt keskitymme Hirmun onnellisuuteen ja varmistamaan että molemmilla on kaikki mitä ne tarvitsevat.

Operaatio otti voimille molemmilla. Molemmat saivat antibiootit, molemmat saivat kipulääkkeet ja molemmat olivat väsyneitä. Muutaman päivän jälkeen ipanat alkoivat jälleen olemaan omia itsejään, mutta oli hyvä että joululoma oli aivan nurkan takana ja saimme kaikki vain levätä.

Happy New Year

Happy New Year 2019 everybody! We spent our New Year's eve with friends having a great dinner and lots of laughs and good time.

We also had an extra dog in our pack, and despite Hannibal being her usual self, we all got along great. The fireworks were tough on two of the dogs, but to my utter astonishment Hirmu had no problems with the sounds. Hannibal in the other hand ran against a door when she got very afraid and for a while we thought we need to take her to the vet as she was I guess dizzy from the impact. Quickly she turned out to be ok, but she sure did give us a heart attack.

During the day I had some time to do my crafting. I've had this beautiful decoration for a long time, but the original lights finally died earlier this year. I got some new lights, and fixed them onto the decoration. The end result is very pretty!

Today we did go to the movies to see the latest Spiderman. It was an animation, and it was breathtaking, amazing and simple awesome. The style, the look, the visuals... I haven't seen such camera work in ages!! Pure beauty. 

All in all it has been a good year. It was very eventful. We have been enjoying time spent together with my man. We traveled to Santorini and Finland, we did several super fun bike tours but more importantly we have enjoyed the everyday life. I have continued studying German and I had my good friend visiting me. We also found a new home, we moved and now we get to enjoy our own garden and fireplace. Not to mention the atelier! At work it was more turbulence, but I'm confident that this year will see certain pieces fall together. I did hope for the year 2018 more calm waters. All in all I think I got what I asked for. May 2019 be gentle and warm to us all. 

******

Hyvää Uutta Vuotta 2019 jokaiselle! Vietimme Uuden Vuoden aattomme ystävien kanssa nauttien hyvästä illallisesta naurun kera. 

Meillä oli myös ylimääräinen koira laumassamme, ja huolimatta siitä että Hannibal on oma itsensä, me tulimme toimeen vallan mainiosti. Ilotulitteet olivat raskaita kahdelle koirista, mutta hämmästyksekseni Hirmulla ei ollut ongelmia räjähdysten suhteen. Hannibal sen sijaan juoksi ovea päin kun se pelästyi kovasti ja hetken aikaa luulimme että meidän pitää viedä Hannibal lääkäriin sillä se oli hieman sekaisin ilmeisesti törmäyksen voimasta. Nopeasti se taas tokeni, mutta sai totisesti meille sydänkohtauksen.

Päivällä minulla oli aikaa tehdä vähän askarteluhommia. Minulla on ollut tämä kaunis koriste jo pitkään, mutta alkuperäiset valot vihdoin kuolivat aiemmin tänä vuonna. Ostin uudet valot, ja kiinnitin ne koristeeseen. Lopputulos on todella nätti!

Tänään kävimme elokuvissa katsomassa uusimman Spidermanin. Se oli animaatio, ja se oli henkeäsalpaava, upea ja yksinkertaisesti mahtava. Tyyli, ilme, visuaalisuus... En ole nähnyt tällaista kameran käyttöä aikoihin!! Silkkaa kauneutta.

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut hyvä vuosi. Se oli todella tapahtumarikas. Olemme nauttineet yhteisestä ajasta mieheni kanssa. Matkustimme Santorinille ja Suomeen, teimme useita todella kivoja moporeissuja, mutta kaikesta tärkeimpänä olemme nauttineet arjesta. Olen jatkanut saksan opintojani ja sain hyvän ystäväni vierailulle. Löysimme myös uuden kodin, muutimme ja nyt meillä on oma puutarha ja takka. Puhumattakaan ateljeesta! Töissä oli enemmän turbulenssia, mutta olen vakuuttunut siitä että tänä vuonna tietyt palaset loksahtavat kohdalleen. Toivoin vuodelle 2018 rauhallisempia vesiä. Kaiken kaikkiaan luulen että sain sen mitä pyysin. Olkoon 2019 lempeä ja lämmin meille kaikille.

Holiday season

Last Christmas we spent partly at home, and partly in Italy. As amazing as that trip was, this year we decided to stay home and just enjoy the new home, fireplace and kitchen. I wanted to have a real Christmas tree and we got it from local hardware store, OBI. As all my xmas decorations were left behind in Finland, we had to get everything as new. The end result still turned out to be pretty nice, don't you think?

As we stayed home for the holidays, we also wanted to have proper Finnish Christmas dinner with traditional ham. We found a butcher shop where lots of Finns get their Xmas ham. As did we, and it turned out to be if not an exact match, close enough. We also had sweet potato pie, fish and salad. 

As a dessert I wanted to make also traditional Finnish Christmas pastries. In Finland we use ready made dough and ready made plum jam, but in a foreign country you don't find them as ready made. It's back to basics then, and I made both the dough and jam myself from scratch. The end result was actually way better than using the ready made things! 

We spent the holidays eating, watching movies and just relaxing. Super great holiday! We watched all  of the Lord Of The Rings (extended versions), several other movies and on top of that we also went to the movies to see Bumblebee. It was rather simple, my man didn't really like it, but I enjoyed it throughout. Bumblebee was very sweet and very touching and I even had to dry my eyes couple of times. 

And finally I did myself new set of nails. This was the first time in months that I had enough time to really focus on them, and I'm very happy of the end result. I hope all of you had as great holiday season as we did! 

*****

Viime joulun vietimme osittain kotona, ja osittain Italiassa. Niin mahtava kuin se reissu olikin, tänä vuonna päätimme jäädä kotiin ja nauttia uudesta kodistamme, takasta ja keittiöstä. Halusin oikean joulukuusen ja haimme sen paikallisesta rautakaupasta, OBIsta. Koska kaikki joulukoristeeni jäivät Suomeen, meidän piti hankkia kaikki uutena. Lopputulos on silti aika nätti, vai mitä? 

Koska jäimme kotiin pyhien ajaksi, halusimme myös järjestää kunnon suomalaisen jouluaterian perinteisen joulukinkun kera. Löysimme lihakaupan josta moni suomalainen täällä hakee joulukinkkunsa. Niin myös me, ja kävi ilmi että jos kinkku ei ollut aivan täydellinen, se oli riittävän lähellä. Teimme myös bataattilaatikkoa, kalaa ja salaattia. 

Jälkiruuaksi halusin tehdä myöskin perinteisiä suomalaisia joulutorttuja. Suomessa käytämme valmistaikinaa ja valmishilloa, mutta vieraassa maassa niitä ei valmiina löydy. Niinpä pitää palata juurille, ja tein sekä taikinan että luumuhillon itse alusta lähtien. Lopputulos oli itse asiassa todella paljon parempi kuin valmistuotteita käyttäen!

Loma-aika kului syöden, elokuvia katsoen ja ihan vain rentoutuen. Ihan mahtava loma! Katsoimme kaikki Sormusten Herrat (pidennetyt versiot), useita muita elokuvia ja sen lisäksi kävimme myös elokuvissa katsomassa Bumblebeen. Se oli melko yksikertainen, mieheni ei juurikaan siitä tykännyt, mutta minä nautin siitä kovasti. Bumblebee oli todella suloinen ja todella koskettava ja minun piti jopa kuivata silmäni muutaman kerran. 

Lopuksi tein itselleni uudet kynnet. Ensimmäistä kertaa kuukausiin minulla oli tarpeeksi aikaa todella keskittyä niihin, ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Toivon että teillä kaikilla on ollut yhtä mahtava loma kuin meillä!

Life after nesting

So, obviously life has gone on despite all the heavy nesting. Our weekends have been nothing but slave camps with so much to do at home, but despite all of that we have managed to do other stuff as well. For example, amidst of all the moving, I have made myself not just one but two new set of nails!

One of my absolute favorite rock bands was on world tour and they stopped at Munich too. I got the tickets long time ago, as a present for my man. The show was some time ago, and it was amazing. The venue, Muffathalle, was relatively small but sold out. I have said this before, and I have to say it again: germans sure do know how to support their favorites. When they sing along, they sign along and cheer! The show was amazing, it started with my favorite song of all time, and kept going one hit after another. I started running with Shinedown, and when my life was thrown into turmoil, I turned to Shinedown. When my life put on another gear, I turned to them again. They have been with me through thick and thin. Shinedown don't say goodbye. They will meet you again. Until next time, boys. 

Don't get me wrong, life after nesting does include trips to Ikea. If not getting something we needed, to return something that turned out to be not so important. 

We also did got to a Life and Drink (or something like that) fair some weeks ago. The name of the fair didn't stuck with me at all, but we did get some very fancy cheese and even fancier italian salamis. 

We also had our Christmas party at work. The venue for this was Film Casino, and it was fancy. You might remember how the Christmas party was last year? We froze our assess off at our courtyard at the studio. This time they sure did upgrade with a fancy venue, with a fancy three course dinner and open bar. Well done. 

Here in Germany there is a tradition of Nikolaus visiting the kids and leaving chocolate in their shoes. Don't ask me why in the shoes, but that's how it goes. We didn't get chocolate in our shoes at work, but we did get it in a mug. Very nice!

I also had my birthday few weeks ago. I got some beautiful flowers at work and in the evening it was time for a fancy dinner at a fancy restaurant. 

On top of that I got some fancy chocolate from one of my colleagues for my birthday. It's been pretty fancy times, eh? 

*****

Elämä on jatkunut kaikesta pesimisestä huolimatta. Viikonloput ovat olleet pelkkiä työleirejä koska kotona on ollut niin paljon tekemistä, mutta kaikesta tästä huolimatta olemme myös ehtineet tekemään muitakin asioita. Esimerkiksi, kaiken muuton keskellä, olen tehnyt itselleni en vain yksiä vaan kahdet uudet kynnet! 

Yksi ehdottomista suosikki rokkibändeistäni oli maailmankiertueella ja he pysähtyivät myös Münchenissä. Ostin liput jo kauan sitten lahjaksi miehelleni. Keikka oli jokin aika sitten, ja se oli huikea. Konserttipaikka, Muffathalle, oli melko pieni, mutta loppuunmyyty. Olen sanonut tämän ennenkin ja minun on pakko sanoa tämä uudestaan: saksalaiset toden totta tietävät miten kannustaa suosikkejaan. Kun he laulavat mukana, he laulavat mukana ja nauttivat! Show oli mahtava, se alkoi kaikkien aikojen suosikkikappaleellani, ja jatkui hitti toisensa perään. Aloin juoksemaan Shinedownin tahtiin, ja kun elämäni syöksyi turbulenssiin, käännyin Shinedownin puoleen. Kun elämäni laittoi uuden vaihteen silmään, käännyin jälleen heidän puoleensa. He ovat olleet mukana hyvinä ja huonoina aikoina. Shinedown ei jätä hyvästejä. He tapaavat sinut uudestaan. Siispä seuraavaan kertaan, pojat. 

Älkää käsittäkö väärin, elämään pesimisen jälkeen kuuluu reissut Ikeaan. Jos ei hakemaan jotain mitä tarvitsimme, palauttamaan jotain mikä ei ollutkaan niin oleellista. 

Kävimme myös Life and Drink (tai jotakin sellaista) -messuilla muutama viikko sitten. Messujen nimi ei jäänyt mieleeni mitenkään, mutta saimme mukaamme todella hyvää juustoa ja vielä parempaa italialaista salamia. 

Meillä oli myös työpaikan pikkujoulut. Juhlapaikka tällä kertaa oli Film Casino, ja se oli hieno. Muistatte ehkä millaiset viime vuoden pikkujoulut olivat? Jäädytimme perseemme studion sisäpihalla. Tällä kertaa oltiin totisesti päivitetty parempaan hienon juhlapaikan, hienon kolmen ruokalajin illallisen ja avoimen baarin kera. Hyvin tehty. 

Täällä Saksassa on traditiona että Nikolaus vierailee lasten luona ja jättää suklaata heidän kenkiinsä. Älkää kysykö miksi kenkiin, niin se vaan menee. Emme saaneet suklaata kenkiimme töissä vaan saimme sen mukissa. Siistiä!

Minulla oli myös syntymäpäiväjuhlat muutama viikko sitten. Sain kauniita kukkasia töissä ja illalla oli aika mennä hienolle illalliselle hienoon ravintolaan. 

Sen lisäksi sain hienoa suklaata eräältä kollegalta töissä. Ajat on olleet aika hienoja, vai mitä? 

Nesting

It's been so long since the last blog update that I don't even know where to begin! As it has turned out, moving is some serious business (and expensive too, fyi). We have been doing dome serious nesting. We have made a lot of progress and we are more or less in the final touches now. First, my man has been able to unpack his whiskeys and just today the new curtains for his room arrived. Second, I ordered shitload of stuff from Ikea and they have also arrived and we have assembled all of them. We have spent a lot of time with that!

My man is very efficient with his tools. Lots of things to do, and in no time he gets them done! I have also been able to unpack my arts and crafts supplies. I still have to re-arrange some of them, but it has felt so good to empty the boxes. 

It looked pretty good already in my room, but then I unpacked the decorations and dragons and it exploded again. 

We have also re-arranged the living room. First we got our new fridge and then the new table for tv was done. Living room needs now only new curtains (turquoise), some string lights to bring the magic and some artwork done by yours truly to remove the pure white from the wall. 

All in all the new home is starting to look pretty damn amazing. I can't wait for the spring that I on top of everything else I get to gardening too! 

*****

Viimeisimmästä päivityksestä on niin kauan etten edes tiedä mistä aloittaa! Kuten on käynyt ilmi, muuttaminen on totista puuhaa (ja myös kallista, tiedoksenne). Olemme pesineet ihan urakalla. Olemme saaneet paljon aikaan ja jäljellä on enemmän tai vähemmän viimeistelyt. Ensinnäkin, mieheni on pystynyt purkamaan viskinsä hyllyihin ja juuri tänään uudet verhot hänen huoneeseensa saapuivat. Toiseksi, tilasin järkyttävän määrän kamaa Ikeasta ja ne ovat saapuneet ja olemme jo kasanneet ne kaikki. Käytimme siihen paljon aikaa!

Mieheni on hyvin tehokas työkalujensa kanssa. Paljon on tehtävää, ja hän saa ne hetkessä valmiiksi! Olen myös päässyt purkamaan askartelutavaroitani. Minun täytyy vielä järjestää uudelleen osa, mutta laatikoiden tyhjentäminen tuntui niin hyvältä.

Huoneeni näytti jo melko hyvältä, mutta kun purin koriste-esinelaatikot ja lohikäärmeet, se räjähti uudelleen.

Olemme myös järjestäneet olohuonetta uudelleen. Ensimmäiseksi saimme uuden jääkaappimme ja sitten uuden televisiotason. Olohuone tarvitsee nyt enää uudet verhot (turkoosia), vähän valosarjoja jotta saadaan taikaa ja taideteoksia allekirjoittaneelta jotta seinien valkoisuus poistuu.

Kaiken kaikkiaan uusi kotimme alkaa näyttämään ihan hiton mahtavalta. En malta odottaa kevättä jotta kaiken muun lisäksi pääsen puutarhahommiin!