German efficiency

I have said it before, and I'm sure I will say it again, but it still deserved its own blog post.

German efficiency. I don't know whether I should laugh or cry for the word. In real life it is either a joke or a myth, depending on a situation. It took nearly three weeks for my new laptop at the office to arrive AND to be set up. Three weeks!!!

I have been waiting for my German SIM-card to arrive. Obviously that is rocket science since it's been now almost four weeks. The company says they've re-sent it three times already, but either it is extremely difficult to find a post office, or then the post office is as inefficient as everything else. Four goddamn weeks. How on earth it can be possible?

It took two and a half weeks for my landlord (and my boss) to conjure up a document stating I have a permanent address here which allowed me to finally register into the country.

On Tuesday I will have an appointment at the bank to open a German bank account. That took four weeks to be arranged.

And don't even get me started on the wifis here. At work I've been forced to work with wifi, and last week it shut me out completely making it impossible for me to actually work. And when I complained about it, IT responded that it's about Macs and their auto-connection to networks and IP-adderesses once they've been connected to it the first time. Ok, fine, might as well be, but I didn't know Macs differ from country to country since I've never had any issues in Finland with wifi and auto-connection.

But even though my impression of German efficiency might be what it is, I'm nothing but efficient. Today I set up a tiny fence at my backyard so that it is also ready for my tiny furry babies to arrive. Only one more week and then my small family is finally whole again!!

I also did a long walk to find suitable areas for me to go for walks with my four-pawed kids. This is the park right in front of my building: 

And these are the sceneries that await me just within 15min of walking: 

Not bad, huh? 

****

Olen sanonut sen ennenkin, ja olen varma että sanon sen uudestaan, mutta silti se ansaitsee oman blogipäivityksen.

Saksalainen tehokkuus. En tiedä pitäisikö minun nauraa vai itkeä koko sanalle. Todellisuudessa se on joko vitsi tai myytti, riippuen tilanteesta. Kesti lähes kolme viikkoa töissä uuden läppärini saapua JA  tulla asennetuksi. Kolme viikkoa!!!

Olen odottanut saksalaista SIM-korttia saapuvaksi. Ilmeisesti se on rakettitiedettä sillä nyt on kulunut jo melkein neljä viikkoa. Yhtiö sanoo että he ovat lähettäneet sen uudelleen jo kolme kertaa, mutta joko on todella vaikeaa löytää postitoimisto, tai sitten posti on yhtä tehoton kuin kaikki muukin. Neljä hiton viikkoa. Miten maailmassa se on mahdollista?

Vei kaksi ja puoli viikkoa vuokraisännältäni (ja pomoltani) saada aikaan dokumentti joka todistaa minulla olevan pysyvä osoite täällä jotta pystyin viimein rekisteröitymään maahan.

Tiistaina minulla on tapaaminen pankissa jotta saan saksalaisen pankkitilin. Sen järjestymiseen meni neljä viikkoa.

Puhumattakaan wifeistä täällä. Töissä olen joutunut pakon edessä työskentelemään wifin varassa, ja viime viikolla se sulki minut täysin ulkopuolelle tehden mahdottomaksi minun oikeasti työskennellä. Kun valitin siitä, IT vastasi että se liittyy Macceihin ja niiden auto-kytkeytymiseen verkkoon ja IP-osoitteisiin sen jälkeen kun ne ovat ensimmäistä kertaa yhdistyneet verkkoon. Ok, näin saattaa toki olla, mutta en tiennyt että Macit eroavat maasta riippuen, sillä Suomessa minulla ei ole ollut ongelmaa auto-kytkeytymisen ja wifin kanssa.

Mutta vaikka vaikutelmani saksalaisesta tehokkuudesta voi olla mitä on, itse olen kaikkea muuta paitsi tehoton. Tänään pystytin pienen aidan takapihalleni jotta myös piha on valmis pienten karvaisten lapsieni saapumiseen. Enää yksi viikko ja sitten pieni perheeni on vihdoin jälleen kokonainen!!

Kävin myös pitkällä kävelyllä löytääkseni sopivia ulkoilureittejä pienille nelitassuisille lapsilleni. Tämä on puisti suoraan taloani vastapäätä:

Ja tällaiset maisemat ovat vain 15 minuutin kävelymatkan päässä:

Ei hassumpaa, vai mitä?