Finover

We all know what a hangover is.

Some of us also know what a bookover is. To those of us who don't know, I use that word to describe the feeling when you've finished a great book and you would like to start a new one, but you can't because the recent one was so good that you're afraid there will never be a book as good. So you have a book-hangover, aka bookover.

Now I can introduce a new word: Finover. It's the hangover you get when you visit Finland for a few days, spend time with your friends and live the life you used to live in Finland. Then you come back to Germany, and even though you know the gloominess will come, you are still not prepared for how heavy it hits you. For a short while you have a life, your friends who's known you for 20 years or even longer. And for a short while you remember how easy everything was, how you never felt lonely, how every single thing wasn't a massive task.

Then you come back to Germany. Back to your life that is here now, without the friends from years back, without things being easy, without not feeling lonely. It makes your life gloomy, and the longer you stay in Finland, the longer the Finover lasts. It's a heavy price to pay, and I don't know when, if ever, it will come lesser. Sometimes I can't help but to think if it's even too heavy price to pay. What if it will be like this even years from now?

It's also very tiring to feel retarded all the time. I go to my German classes twice a week, and my teacher says we're making good progress. Not faster than most, but not slower either. Still I feel like my brain is this black hole: they suck everything in, but when it's time to give something out, absolutely nothing happens. Somebody speaks to me, and even if by some miracle I even understand it, not a single word comes out.

Relocation is not always sunshine and happiness. Sometimes it's the opposite. All I can do is to keep clinging on the hope of life settling down. With a little bit of luck, little bit of hope and a lot of work.

*****

Me kaikki tiedämme mikä krapula on.

Jotkut meistä tietävät myös mikä kirjakrapula on. Niille jotka eivät tiedä, käytän sitä sanaa kuvaamaan tunnetta kun olet lukenut hyvän kirjan ja haluaisit aloittaa uuden, muttet voi koska edellinen oli niin hyvä että pelkäät ettei koskaan tule yhtä hyvää kirjaa enää uudelleen. Niinpä sinulla on kirjakrapula.

Nyt voin esitellä uuden sanan: Suomikrapula. Se on krapula joka tulee kun käyt Suomessa muutaman päivän vierailulla, vietät aikaa ystäviesi kanssa ja elät sitä elämää jota aiemmin Suomessa elit. Sitten tulet takaisin Saksaan, ja vaikka tiedät että alakulo iskee, et silti ole valmistautunut siihen kuinka raskaasti se iskee. Hetken aikaa sinulla on elämä, ystäväsi jotka ovat tunteneet sinut 20 vuoden ajan tai pidempäänkin. Ja hetken aikaa muistat miten helppoa kaikki oli, kuinka et tuntenut itseäsi yksinäiseksi, kuinka jokainen yksittäinen asia ei ollut valtava tehtävä.

Sitten tulet takaisin Saksaan. Takaisin elämään joka on nyt täällä, ilman ystäviä vuosien takaa, ilman asioita jotka ovat helppoja, ilman että et tuntisi oloasi yksinäiseksi. Se saa elämäsi tuntumaan alakuloiselta, ja mitä pidempään Suomessa viivyt, sitä pidempään Suomikrapula kestää. Se on raskas hinta maksettavaksi, ja en tiedä koska, jos koskaan, se muuttuu kevyemmäksi. Joskus en voi olla ajattelematta onko se jopa liian raskas hinta maksettavaksi. Mitä jos se pysyy tällaisena vielä vuosien päästä?

On myös todella väsyttävää tuntea itsensä koko ajan jälkeenjääneeksi. Käyn saksan tunneillani kahdesti viikossa, ja opettajani sanoo että edetään hyvää vauhtia. Ei nopeampaa kuin muut, muttei myöskään hitaammin. Silti minusta tuntuu kuin aivoni ovat musta aukko: ne imevät kaiken sisäänsä, mutta kun on aika saada jotain ulos, yhtään mitään ei tapahdu. Joku puhuu minulle, ja jos jollain ihmeellä jopa vielä ymmärrän sen, yhden yhtä sanaa ei tule ulos.

Relokaatio ei ole aina auringonpaistetta ja onnea. Joskus se on päinvastaista. En voi tehdä muuta kuin takertua toivoon siitä että elämä asettuu. Vähän onnea, vähän toivoa ja paljon työtä.