Last day in Finland

As everything must come to an end, so did my time in Finland. On Tuesday, which was my last day, I was able to meet again this one man whom I met a lot when I was still in Finland. We met while walking our dogs, and as I have mentioned before, he became a huge support while I was going through a divorce and being laid off. He again had his camera with him, and he took few really nice pictures. Paavo, thank you again. For everything. 

The weather was surprisingly nice, but below zero. This obviously meant that my girls got to wear their pink jackets and be pink packages! 

Later during the day I met a dear friend, and took care of my shopping. It was a lot of chocolate and cheese I needed to bring with me back to Germany... In the evening it was time to say goodbye. My tiny furry babies will stay in Finland at least until the end of the year. We are moving at work, and the rooms we're going to, are not suitable for tiny dogs. It would only increase their stress level, just as much as mine. I'm also traveling to Toronto again, so it was the best option for them to stay behind. I will miss them terribly as they are my family. Hirmu and Hannibal, be good girls and remember that mummy is thinking you all the time. 

*****

Koska kaikki loppuu aikanaan, niin myös aikani Suomessa tuli päätökseen. Tiistaina, joka oli viimeinen päiväni, tapasin jälleen erään miehen jota tapasin useasti silloin kun olin vielä Suomessa. Tapasimme kun ulkoilutimme koiriamme, ja kuten olen aiemminkin maininnut, hänestä tuli valtavan suuri tuki minulle kun kävin läpi avioeroani ja lomautustani. Hänellä oli jälleen kamera mukanaan, ja hän otti muutaman todella kivan kuvan. Paavo, kiitos jälleen kerran. Kaikesta. 

Sää oli yllättävän hyvä, mutta pakkasella. Tämä ilmiselvästi tarkoitti sitä että tyttöni saivat päälleen pinkit takkinsa ja olla pinkkejä paketteja!

Myöhemmin päivällä tapasin rakkaan ystävän, ja kävin tuliaisostoksilla. Minun piti tuoda mukanani Saksaan paljon suklaata ja juustoa... Illalla oli aika sanoa hyvästit. Minun pienet karvaiset vauvani jäävät Suomeen ainakin vuoden loppuun saakka. Muutamme studiolla, ja huoneet joihin meidät sijoitetaan, eivät ole soveliaita pienille koirille. Se vain nostaisi niiden stressitasoa, yhtä paljon kuin minunkin. Lisäksi matkustan jälleen Torontoon, joten niille paras vaihtoehto on jäädä Suomeen. Tulen kaipaamaan heitä hirveästi sillä he ovat perheeni. Hirmu ja Hannibal, olkaa kilttejä tyttöjä ja muistakaa että äippä ajattelee teitä koko ajan.